Hyvinvointi on monitahoinen kokonaisuus
Eläimen hyvinvoinnissa keskeistä on eläinyksilön kokemus omasta olotilastaan. Hyvinvointi on monitahoinen, useasta osatekijästä koostuva kokonaisuus. Viime vuosina hyvinvoinnin ulottuvuuksia on havainnollistettu viiden perustarpeen kautta, joita ovat ravitsemus, fyysinen ympäristö, terveys, käyttäytyminen ja mielen tila.
Viisi vapautta on ollut laajalle levinnyt kehys tarkastella eläinten hyvinvointia, mutta nykypäivänä eläinten hyvinvoinnissa ei korostu ainoastaan vapaus negatiivisista asioista, kuten nälästä, janosta, kivusta ja ahdistuksesta, vaan myös mahdollisuudet positiivisiin kokemuksiin. Viisi perustarvetta päivittää viiden vapauden lähestymistapaa siten, että siihen sisältyvät myös eläinten myönteiset kokemukset.
Mikäli käyttäytymistarpeen toteuttaminen estyy, eläin kokee turhautumista ja stressiä.
Tänä päivänä nähdään, että eläimen mahdollisuus toteuttaa keskeisiä käyttäytymistarpeita on välttämätöntä eläimen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Eläimillä on sisäsyntyisiä käyttäytymistarpeita, jonka toteuttamiseen eläimet ovat voimakkaasti motivoituneita ympäristöstä riippumatta. Mikäli käyttäytymistarpeen toteuttaminen estyy, eläin kokee turhautumista ja stressiä. Eläimen terveys voi myös heikentyä sekä seurauksena voi olla käyttäytymishäiriöitä.
Tilan ahtaus, ympäristön yksipuolisuus sekä virikkeiden vähäisyys tai puute ovat heikentäneet monien tuotantoeläinten mahdollisuuksia toteuttaa käyttäytymistarpeitaan. Uudistuvassa eläinten hyvinvointilainsäädännössä tähän on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota. Tämän vuoden alusta voimaan astunut uusi eläinten hyvinvointilaki edellyttää, että ihmisen hoidossa olevien eläinten on voitava toteuttaa useita olennaisia käyttäytymistarpeita.
Euroopan komissio on puolestaan ilmoittanut aikovansa valmistaa lainsäädäntöehdotuksen useiden tuotantoeläinryhmien häkkien kieltämiseksi vastauksena häkkikieltoa vaativaan eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen. EU:n lainsäädäntöuudistukseen liittyen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on julkaissut useita tieteellisiä lausuntoja eri tuotantoeläinlajien hyvinvoinnista.
Suomessa eläinten hyvinvointilain nojalla uudistetaan vanhentuneet, monet alun perin 1990-luvulta peräisin olevat lajikohtaiset asetukset. Vanhat asetukset ovat jääneet monin osin jälkeen tutkimustiedon kehittymisestä, mutta ne ovat voimassa, kunnes ne korvataan uudistetuilla asetuksilla.
Eläinten mahdollisuudet kääntyä
Uuden eläinten hyvinvointilain mukaan eläimen pysyvän pitopaikan pitää olla riittävän tilava ja rakenteiltaan ja varusteiltaan sopiva useiden olennaisten käyttäytymistarpeiden (esim. liikkuminen, ympäristön tutkiminen ja ravinnonetsintä) tyydyttämiseen. Tähän vaatimukseen liittyen laissa kiellettiin eläinten pito jatkuvasti paikalleen kytkettynä ja kääntymisen estävissä rakenteissa, mutta tähän pääsääntöön jäi poikkeuksia.
Tiineytys- ja porsimishäkki estävät emakon kääntymisen ja rajoittavat voimakkaasti liikkumista ja luontaista käyttäytymistä.
Eläinsuojelulainsäädäntö on sallinut emakon pidon häkeissä noin puolet ajasta viiden kuukauden tuotantokierrossa. Tiineytys- ja porsimishäkki estävät emakon kääntymisen ja rajoittavat voimakkaasti liikkumista ja luontaista käyttäytymistä. Eläinten hyvinvointilaki kieltää emakon pidon tiineytyshäkeissä yli 8 päivää pitkällä siirtymäajalla, vuodesta 2035 lähtien. EFSA:n lausunnon mukaan jo lyhytaikainen häkissä pito on haitallista emakon hyvinvoinnille.
Eläinten hyvinvointilaki kieltää uusien porsimishäkkien rakentamisen ja käyttöönoton, mutta ei olemassa olevia porsimishäkkejä. Häkkiporsituksessa emakko siirretään kääntymisen estävään häkkiin noin viikko ennen porsimista, jossa porsii ja imettää porsaita 4–5 viikon ajan. Porsimishäkkiä on käytetty tilan säästämiseksi ja estämään emakkoa makaamasta porsaiden päälle.
Emakoiden porsiminen karsinoissa häkkien sijaan on kuitenkin yleistynyt Suomessa, ja asiaa on edistetty tukipolitiikalla. Vapaaporsituksessa emakko on vapaana porsituskarsinassa porsimisen ja imetyksen ajan eikä emakon liikkumista rajoiteta suoja-aidalla lyhytaikaisia hoitotoimenpiteitä lukuun ottamatta. Emakolle on tärkeää tarjota sopivaa pesäntekomateriaalia. Vapaaporsitus mahdollistaa emakon toteuttaa pesänrakennustarvettaan sekä luontaisen käyttäytymisen, ja lainsäädännön tulisikin ohjata vapaaporsitukseen määräajan kuluessa. Onnistunut vapaaporsituksen järjestäminen edellyttää riittävän suurta porsituskarsinaa, toimivia karsinaratkaisuja ja ammattitaitoa.
EFSA suosittaa siirtymistä porsimiskarsinoihin sekä tuottajien ja työntekijöiden kouluttamista vapaaporsituksen toteutukseen. Jalostuksessa tulisi huomioida siirtyminen vapaaporsitukseen ja esimerkiksi pitää pahnuekoko maltillisena.
Maidontuotannossa parsinavetat, joissa lehmä on kytketty kaulastaan kiinni parteen, on ollut aiemmin yleinen pitomuoto. Pihatot, joissa lehmä pääsee kulkemaan vapaasti rakennuksessa, ovat kuitenkin yleistyneet. Suomessa lypsylehmistä alle kolmasosa elää parsinavetoissa. Eläinten hyvinvointilaki kieltää uusien parsinavetoiden rakentamisen ja käyttöönoton sekä lihantuotannon nautojen parressa pidon vuodesta 2028. Sen sijaan maidontuotannon lehmien ja hiehojen kytkeminen parsiin saa jatkua olemassa olevissa parsinavetoissa ilman määräaikaa käytännöstä luopumiselle.
Parressa naudan liikkumisen tarve patoutuu nopeasti. Myös mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kehonhoitoon ovat rajalliset.
Eläinten hyvinvointilain säätämisen yhteydessä parsinavetoiden lehmiä ja hiehoja koskevaa jaloitteluvelvoitetta pidennettiin 60 päivästä 90 päivään vuodessa, jolloin eläinten on päästävä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan. Vuoden 2034 loppuun asti tilat voivat kuitenkin hakea vapautuksen määräajaksi tästä velvoitteesta, jos jaloittelu on kohtuutonta järjestää. Parressa naudan liikkumisen tarve patoutuu nopeasti. Myös mahdollisuudet sosiaaliseen kanssakäymiseen ja kehonhoitoon ovat rajalliset.
Parsinavetoista tulisikin luopua kokonaan siirtymäajan kuluttua. Lisäksi lehmien hyvinvointia edistäisi, jos parsinavetoita koskeva jaloitteluvelvoite olisi päivittäinen. Vapautus jaloitteluvelvollisuudesta mahdollistaa naudan pidon kytkettynä parteen vuosikausia, ja on hyvinvointilain tavoitteisiin nähden ristiriitaista, että vapautusmenettelystä luovutaan hyvin pitkällä siirtymäajalla.
Tilan ahtaus ja tuotospainoinen jalostus heikentävät kanojen hyvinvointia
Eläinten hyvinvointilain valmistelussa ei tarkemmin otettu tarkasteluun tuotantoeläinten häkkikasvatusta kääntymisen estäviä pitomuotoja lukuun ottamatta. Samalla kuitenkin laki edellyttää, että eläinten pitää voida tyydyttää olennaisia käyttäytymistarpeitaan pysyvissä pitopaikoissaan.
Nykyinen kanojen suojelua koskeva asetus sallii munivien kanojen pidon varustelluissa häkeissä sekä emojen ja poikasten häkkikasvatuksen. Varustelluissa häkeissä on orsi, pesäpaikka, pehkua (esim. sahanpurua kynnysmattopalan päällä) sekä varuste kynsien hioutumiseen, mutta tilanahtaus (750 cm²/kana) rajoittaa luonnollisen käyttäytymisen toteuttamista sekä orren mataluus sen houkuttelevuutta kanan lepopaikkana.
Lainsäädäntöön tulisikin kirjata luopuminen kanojen häkeistä niin poikasten, munivien kanojen kuin emojen kohdalla.
Suomessa kanojen pito varustelluissa häkeissä on vähentynyt viime vuosina nopeasti, sillä mm. suuret kaupparyhmät ovat linjanneet luopuvansa virikehäkkimunien myynnistä. Nykyisin suurin osa kanoista elää häkittömissä järjestelmissä (64 % lattiakanaloissa, 7 % luomukanaloissa ja 2 % ulkokanaloissa) ja 27 prosenttia varustelluissa häkeissä. EFSA suosittaa häkkien välttämistä kanojen pidossa. Lainsäädäntöön tulisikin kirjata luopuminen kanojen häkeistä niin poikasten, munivien kanojen kuin emojen kohdalla.
Lattiakanaloissa kanoilla on varusteltuja häkkejä enemmän mahdollisuuksia toteuttaa lajinmukaista käyttäytymistä. Tilanahtaus (9 kanaa/m2) voi kuitenkin aiheuttaa stressiä sekä rajoittaa mahdollisuuksia etenkin tilaa vaativaan käyttäytymiseen. EFSA suosittaa, että kanaloissa saisi olla enintään neljä kanaa neliömetrillä, jolloin lintujen höyhenpeite pysyisi hyvänä ja kanoilla olisi tilaa toteuttaa kaikkia keskeisiä käyttäytymistarpeitaan, mukaan lukien tilaa vievä käyttäytyminen, kuten siipien oikominen ja räpyttely.
Rintalastamurtumat ovat yleistyneet ja nousseet merkittäväksi munivien kanojen hyvinvointiongelmaksi.
Rintalastamurtumat ovat yleistyneet ja nousseet merkittäväksi munivien kanojen hyvinvointiongelmaksi. Ongelma johtuu useista tekijöistä, mutta tuotospainotteinen jalostus on keskeisessä roolissa. Rintalastamurtumat ovat kivuliaita ja niiden syntymisen riskiä lisäävät mm. kanan alhainen paino ja varhainen muninnan aloitusikä, joita on tavoiteltu jalostuksessa. Jalostuksen aiheuttamia ongelmia on mahdollista korjata painottamalla jalostuksessa enemmän hyvinvointia ja terveyttä ja vähentämällä liiallisia tuotosvaatimuksia.
Tilanahtaus on ongelma lintujen kasvaessa ja vaikeuttaa lintujen liikkumista ja lajinmukaista käyttäytymistä.
Lihantuotannon kanat, broilerit, elävät tuhansien lintujen parvissa halleissa pehkupohjalla. Suomessa broilerit kasvavat samassa parvessa untuvikosta teuraaksi, eikä kasvatusvaiheen aikana kerätä osia lintuja pois (nk. ”harvennus”), kuten muualla Euroopassa yleisesti. Tilanahtaus on ongelma lintujen kasvaessa ja vaikeuttaa lintujen liikkumista ja lajinmukaista käyttäytymistä. Lintuja voi olla enintään 42 elopainokiloa neliömetrillä, ja Suomessa broilerit tyypillisesti kasvavat tällä sallitulla maksimitiheydellä teuraspainon saavuttaessaan.
EFSA suosittaa huomattavasti alhaisempaa kasvatustiheyttä, enintään 11 kg/m2 (noin neljä lintua neliömetrillä), jolloin kanat voisivat toteuttaa luonnollista käyttäytymistä, levätä asianmukaisesti ja lintujen terveyttä voidaan tukea. Lisäksi broilereiden elinympäristöön tulisi lisätä monipuolisuutta, kuten korotettuja tasoja sekä lisätä uutta irtonaista kuiviketta kasvatuskauden aikana.
Nopeasti kasvavien jalostuslinjojen käyttö on vakava hyvinvointiongelma broilerin tuotannossa.
Nopeasti kasvavien jalostuslinjojen käyttö on vakava hyvinvointiongelma broilerin tuotannossa. Verrattuna hitaammin kasvaviin lintuihin nopeasti kasvavilla broilereilla esiintyy enemmän sydänperäisiä sairauksia, niiden kävelykyky on heikompi, ne ovat passiivisempia sekä osoittavat vähemmän positiivista hyvinvointia indikoivaa käyttäytymistä, kuten ympäristöntutkimista. Nopeakasvuisessa jalostuslinjassa emolintujen ruokintaa rajoitetaan terveysongelmien vähentämiseksi, mistä seuraa pitkittynyt nälän tunne. Suomessa lähes kaikki broilerit ovat nopeakasvuista jalostetta luomutuotantoa lukuun ottamatta. EFSA suosittaa, että broilereiden kasvunopeus tulisi rajoittaa enintään 50 grammaan päivässä, jotta broilerit pysyisivät terveinä ja aktiivisina.
Turkisasetus ristiriidassa eläinten hyvinvointilain kanssa
Suurimmassa osassa Euroopan maita turkistuotanto on kielletty. Suomessa eläinten hyvinvointilakiin sen sijaan kirjattiin sallituiksi tuotantoeläinlajeiksi kettu ja naali ja niiden risteymät, minkki, supikoira, hilleri ja soopeli. Vanhentunut turkiseläinten suojelua koskeva asetus sallii eläinten kasvatuksen pienissä verkkopohjaisissa häkeissä, joissa on vähän tilaa liikkumisen tarpeen tyydyttämiseen ja resursseja lajinmukaisen käyttäytymisen toteuttamiseen.
Pitoympäristön yksipuolisuuden seurauksena turkiseläimillä ilmenee epänormaalia käyttäytymistä, kuten stereotyyppistä käyttäytymistä.
Esimerkiksi ketuille vaaditaan pesäkoppi vain synnytystä ja pentujen hoitoa varten, muulloin riittää virikkeeksi hylly ja pureskelumateriaali. Ketulle tärkeä käyttäytymistarve on kaivaminen, joka ei toteudu häkissä. Siniketuilla on tarve nukkua talviunta kovina talvina, mikä ei toteudu tarhaoloissa, kun esimerkiksi pesäkoppia ei vaadita. Minkille tärkeitä käyttäytymistarpeita ovat uiminen ja kiipeily. Pitoympäristön yksipuolisuuden seurauksena turkiseläimillä ilmenee epänormaalia käyttäytymistä, kuten stereotyyppistä käyttäytymistä.
Ruoantuotannon eläinten pidossa häkeistä on alettu enenevästi luopua. Turkiseläinten kasvatuksessa muutosta ei ole tapahtunut, vaan pitomuotona ovat pysyneet verkkopohjaiset häkit. Turkiseläinten suojelua koskevan asetuksen uudistus käynnistettiin vuonna 2013 eduskunnan kiinnittäessä huomiota tarpeeseen korjata etenkin turkistarhaoloissa vuosia elävien siitoseläinten olosuhteita, mutta asetus ei ole vieläkään valmistunut. Eläinten hyvinvoinnin ja eettisten kysymysten rinnalle turkistuotannon kohdalla ovat nousseet ihmisten terveysturvallisuuteen kohdistuvat uhat, kun koronavirus levisi maailmalla minkkitarhoihin ja lintuinfluenssa Suomessa turkistarhoihin.
Suomessa kansalaisaloite turkistarhauksesta luopumiseksi on edennyt eduskunnan käsittelyyn, ja EU:n laajuinen aloite komission käsittelyyn. EFSA on valmistelemassa tieteellistä lausuntoa turkiseläinten hyvinvoinnista, ja komissio aikoo antaa tiedonannon jatkotoimista EFSA:n lausunnon ja vaikutusten arviointien perusteella.
Hännänpurenta kertoo ongelmista sikojen pitoympäristössä
Sioilla hännänpurenta on yleinen ongelma. Kyseessä on käyttäytymishäiriö, joka on seurausta olosuhteista. Hännänpurenta aiheuttaa kipua ja altistaa tulehduksille. Hännänpurennan taustalla on useita tekijöitä, kuten tilan ahtaus, virikkeiden vähäisyys sekä ruokintaan, karsinan lattiamateriaaleihin, ilmanvaihtoon ja sikojen terveydentilaan liittyvät tekijät. Suomessa ja Ruotsissa ei typistetä sikojen häntiä, mitä tehdään yleisesti muualla Euroopassa hännänpurentavaurioiden vähentämiseksi, vaikka EU:n lainsäädäntö kieltää sikojen häntien rutiininomaisen typistämisen. Hännäntypistäminen on kivulias toimenpide, josta pitäisi päästä kokonaan eroon EU:ssa ja tarjota sioille olosuhteet, joissa hännänpurentaa ei ilmene.
Hännänpurenta aiheuttaa kipua ja altistaa tulehduksille.
Sialla on voimakas sisäsyntyinen tarve tonkia ja pureskella. Mikäli sialla ei ole tarpeeksi tonkimis- ja pureskelumateriaalia, tämä käyttäytyminen voi suuntautua muihin sikoihin. Lainsäädäntö edellyttää, että sioilla pitää olla jatkuvasti saatavilla materiaalia lajinomaisten käyttäytymistarpeiden, kuten tonkimisen ja tutkimisen toteuttamiseen. Irtonaisten luonnonmateriaalien, kuten olkien ja heinän, tarjoaminen auttaa vähentämään hännänpurentaa.
Lisäksi tilan lisääminen vähentää hännänpurentaa. Riittämätön tila hankaloittaa sikoja toteuttamasta voimakkaasti motivoitunutta käyttäytymistä, kuten tutkimis- ja ruoanetsintäkäyttäytymistä, sosiaalista käyttäytymistä sekä lepäämiseen ja lämmönsäätelyyn liittyvää käyttäytymistä sekä jakamaan karsina eri toiminnoille siten, että makuualue pysyy puhtaana. EFSA suosittaa sikojen vähimmäistilavaatimusten lisäämistä nykyisestä sikojen hyvinvoinnin parantamiseksi.
Vasikka tarvitsee emän hoitoa ja toisten vasikoiden seuraa
Vasikoita (alle 6 kk ikäinen nauta) koskevat lainsäädännön asettamat vähimmäistilavaatimukset ovat nykytiedon valossa varsin pienet. Vasikkaa voi pitää pienessä yksilökarsinassa 8 viikon ikään saakka siten, että näkö- ja kosketusyhteys lajitoveriin on oltava. Yksilökarsinassa vasikalla ei ole mahdollisuuksia esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen ja leikkiin. EFSA suosittaakin yksilökarsinoiden välttämistä, vasikoiden pitämistä pienissä saman ikäisten vasikoiden ryhmissä ensimmäisestä elinviikosta alkaen sekä vasikoiden tilan lisäämistä huomattavasti nykyisestä.
Yksilökarsinassa vasikalla ei ole mahdollisuuksia esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen ja leikkiin.
Lainsäädäntö edellyttää hyvin kuivitettua makuupaikkaa ainoastaan alle kaksiviikkoiselle vasikalle. Tätä vanhemmat vasikat sekä aikuiset naudat on mahdollista kasvattaa betonipohjaisessa karsinassa ilman kuivitusta. Eläinten hyvinvointikorvauksilla on parannettu vasikoiden olosuhteita tukemalla vasikoiden pitoa lainsäädännön minimiä väljemmissä ryhmäkarsinoissa sekä makuualueen runsasta kuivitusta.
Vasikoiden hyvinvointiongelmana on sairastuminen hengitystiesairauksiin ja ripuliin, ja vasikoiden kuolleisuutta ei ole saatu vähenemään. Maitotiloilta urospuoliset vasikat eli sonnivasikat kuljetetaan vasikkakasvattamoihin usein 2–3 viikon iässä. Pienellä vasikalla immuunipuolustusjärjestelmä ei ole vielä kehittynyt, jolloin vasikka altistuu helposti sairauksille. Tilannetta parantaisi vasikoiden kuljetus nykyistä käytäntöä vanhempina. Vasikoiden terveyttä voi edistää myös useilla muilla toimilla, kuten laadukkaan ternimaidon tarjoaminen ja hyvä kuivitus.
Maidontuotannossa vasikka erotetaan emästä tyypillisesti pian syntymän jälkeen.
Nykyinen lainsäädäntö ei edellytä kosketusta lehmän ja vasikan välillä, vaan vaatimuksena on, että vasikan on saatava ternimaitoa viimeistään kuuden tunnin kuluttua syntymästä. Liharotuisten nautojen emolehmäkasvatuksessa vasikka voi elää noin puolivuotiaaksi emän laumassa, ja emä imettää vasikkaa useita kuukausia. Sen sijaan maidontuotannossa vasikka erotetaan emästä tyypillisesti pian syntymän jälkeen.
Taustalla on mm. taloudelliset syyt, kun vasikan juoma maito ei vähennä myytävän maidon määrää. Aikaisella vieroituksella pyritään lisäksi ehkäisemään vasikan eroahdistusta, mikä on voimakasta, kun vasikan ja emän side on ehtinyt muodostua. Viime vuosina vasikoiden pidempi vierihoito on alkanut kuitenkin yleistyä maitotiloilla. Pidemmässä vierihoidossa vasikkaa hoitaa ja imettää oma emä tai imettäjälehmä, ja vierihoidon pituus vaihtelee. Aihetta koskeva tutkimus on lisääntynyt.
Tutkimukset viittaavat siihen, että pidempi vierihoito parantaa vasikan elinvoimaisuutta, lisää painon nousua ja edistää terveyttä. Vasikka saa juoda maidon luonnollisessa muodossa sekä oppii naudan elämään tarvittavia sosiaalisia taitoja emältään. Hyödyt lisääntyvät vierihoidon pitkittyessä. Pidemmässä vierihoidossa ongelmana on eroahdistus, mikäli vasikka vieroitetaan liian nuorena tai mikäli vieroitus tehdään nopeasti.
EFSA suosittaa, että lehmän ja vasikan pitkäkestoista vierihoitoa pitäisi lisätä, koska siitä on hyötyä vasikan ja lehmän hyvinvoinnille. Kun vierihoito järjestetään oman emän vierihoitona, myös synnyttänyt lehmä pääsee toimimaan emona ja hoitamaan vasikkaansa. Tutkimukset kertovat, että kuluttajat ja kansalaiset toivovat vierihoidon järjestämistä oman emän vierihoitona. Vierihoidon järjestämisestä tarvitaan lisää tutkimusta.
Lihantuotannon nautojen olosuhteita parannettava
Nykyisessä eläinsuojelulainsäädännössä ei ole asetettu vähimmäistilavaatimuksia aikuisille naudoille. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksissa määritellään tilavaatimuksia tuettaville nautakarjarakennuksille. Lihantuotannon nautoja voidaan kasvattaa ahtaasti: esimerkiksi tuettavan rakentamisen ehdoissa rakolattiaisissa ryhmäkarsinoissa tilaksi 12–18 kk ikäisille, noin 300–500 kg painaville naudoille riittää 2,3 m2 eläintä kohden. Naudoilla tilan ahtaus rajoittaa liikkumista ja lisää riskejä aggressiiviseen käyttäytymiseen.
Naudoilla tilan ahtaus rajoittaa liikkumista ja lisää riskejä aggressiiviseen käyttäytymiseen.
Pehmeä makuualue on olennainen painavalle eläimelle. Lihanautoja kasvatetaan yleisesti betonipalkkipohjaisissa kasvattamoissa. Betonipalkkipohjaisten kasvattamoiden makuualueiden pehmustaminen on yleistynyt tukipolitiikan ja elinkeinon omien toimien seurauksena. Silti edelleenkin osalla lihantuotannon naudoista on saatavilla vain kova makuualusta. Kova makuualusta on naudalle epämukava ja yhteydessä ongelmiin makuulle laskeutumisessa ja nousussa sekä vähentää makuullaoloaikaa, mikä heikentää hyvinvointia.
Nautojen suojelun vähimmäisvaatimuksia on tarpeen uudistaa kiireellisesti .
Kuivikepohjaisissa kylmäkasvattamoissa naudoilla on betonipalkkipohjaisiin kasvattamoihin verrattuna enemmän tilaa ja lisäksi pehmeä alusta liikkumiseen ja makaamiseen. Hyvin hoidettu kylmäpihatto on naudalle parempi vaihtoehto. Eläinten hyvinvointikorvauksilla sonneille on tuettu jonkin verran väljempiä tiloja sekä pehmeän makuualueen järjestämistä. Nautojen suojelun vähimmäisvaatimuksia on tarpeen uudistaa kiireellisesti siten, että naudoille turvataan riittävästi tilaa sekä pehmeä makuualusta.
Laiduntaminen mahdollistaa nautojen luonnollisen käyttäytymisen sekä esteettömät tilat laumakäyttäytymiseen, liikkumiseen ja makaamiseen sekä edistää eläinten terveyttä. Lainsäädännön jaloitteluvaatimus koskee vain parsinavetoiden lypsylehmiä ja -hiehoja. Muiden nautojen kohdalla laidunnusta tai ulkoilua ei eläinsuojelulainsäädäntö edellytä.
Lypsylehmien laiduntaminen on Suomessa vähentynyt pihattojen yleistyessä.
Lypsylehmien laiduntaminen on Suomessa vähentynyt pihattojen yleistyessä. Nykyisin investointituen ehtona on jaloittelutarha tai laidun uuden lypsykarjapihaton yhteydessä. Vuonna 2020 72 % lypsylehmistä pääsi laitumelle. Tuotosseurantaan kuuluvista maitotiloista 10 % järjesti lehmille sekä kesäaikaisen laidunnuksen että talviaikaisen ulkoilun tarhassa.
Liharotuisten nautojen kasvatuksessa emolehmät yleisesti laiduntavat ja sisäruokintakaudella elävät kuivikepohjaisissa kylmäpihatoissa. Vasikat elävät yleensä yli puoli vuotta osana emolehmäkarjaa. Suomessa suurin osa naudanlihasta on peräisin maidontuotannossa syntyneistä sonneista, jotka eivät tyypillisesti pääse laiduntamaan. Eläinten hyvinvointikorvauksilla tuetaan hiehojen sekä lypsy- ja emolehmien laiduntamista sekä kaikkien yli 6 kk ikäisten nautojen ulkoilua.
Eläinsuojelulainsäädännön vähimmäisvaatimukset ylittävä tuotanto
Eläinten pitotavoissa ja käytännöissä on vaihtelua, ja tämä välittyy osittain eläinperäisiä tuotteita käyttävän kuluttajan tietoon. Kananmunissa on pakollinen tuotantotapamerkintä. Luonnonmukaisen tuotantotavan säädökset asettavat eläinsuojelulainsäädäntöä tiukemmat vaatimukset eläinten lajinmukaisen käyttäytymisen toteuttamiselle. Esimerkiksi luomutuotannossa häkit sekä yli viikon ikäisten vasikoiden yksittäiskarsinat on kielletty, tilavaatimukset ovat lainsäädännön minimiä suurempia, eläimille vaaditaan kiinteä ja kuivitettu makuualue sekä pääsy laitumelle tai ulkotarhaan.
Lainsäädännön uudistuksessa tulisi kiireesti korjata merkittävimmät puutteet.
Maitotuotteissa on ELVI-hyvinvointimerkittyjä tuotteita, joissa ehtoina on muun muassa se, että naudat elävät pihatossa, pääsevät laitumelle kesäisin, kaikilla naudoilla on pehmeä makuualue, yli 2 viikon ikäisiä vasikoita pidetään pareittain tai ryhmässä sekä WelfareQuality-järjestelmään perustuvassa hyvinvoinnin arvioinnissa saavutetaan edistynyt tai erinomainen taso. Useiden muiden maiden tavoin Suomessa ei ole kuitenkaan useat tuotantomuodot kattavaa eläinten hyvinvointimerkintäjärjestelmää.
Ennen muuta on tärkeää, että lainsäädäntö turvaa eläinten hyvinvoinnin ylläpitämiseen tarvittavat perustavaa laatua olevat asiat. Lainsäädännön uudistuksessa tulisi kiireesti korjata merkittävimmät puutteet sekä päivittää lainsäädäntö vastaamaan paremmin nykypäivän tutkimustietoa eläinten hyvinvoinnista.
***
lähteet ja lisätietoja
Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023)
Maa- ja metsätalousministeriö: Eläinten hyvinvointia koskevat säädökset
Maa- ja metsätalousministeriö: rakentamissäädökset
Ruokavirasto: Eläinten hyvinvointikorvauksen sitoumusehdot 2024
Ruokavirasto: Luomutuotannon ohjeet
Eläinten hyvinvointikeskus: Naudan elämänpuu
Eläinten hyvinvointikeskus 2023: Eläinten hyvinvointi Suomessa III
Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, 2014: Tuotantoeläinten olennaiset käyttäytymistarpeet
Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus: Tulevaisuuden vapaaporsitus Suomessa -opas
Eläinsuojeluasiamies, 29.12.2023: Lausunto koskien turkiseläinten olennaisia käyttäytymistarpeita
ELVI-merkin vaatimukset maitotiloilla
Ruokatieto Yhdistys ry: Tietohaarukka: Tilastotietoa ruokaketjusta 2024
Kaukonen, E., Saarnivaara, P., Raussi, S., Kauppinen, T., & Kupsala, S. 2021. Munien tuotantotapa vaikuttaa kanojen hyvinvointiin, terveyteen ja tuotannon ympäristövaikutuksiin. Eläinlääkäri: Suomen eläinlääkärilehti, 127(1), 24–30.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n tieteelliset lausunnot (englanniksi):
Saara Kupsala
YTT, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto / eläinsuojeluasiamies vuosina 2020–2023