Eläinasenteet tieteen ja taiteen valossa

Elisa Aaltola toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina Turun yliopistossa.  Eläinfilosofina tunnettu Aaltola on julkaissut ihmisen suhteesta muihin eläimiin runsaasti tutkimusta ja 13 kirjaa, muun muassa ”Esseitä eläimistä” (2022) ja ”Puhe eläinten puolesta” (2023). Vuonna 2021 hänelle myönnettiin Pro Animalia -palkinto elämäntyöstä eläinten hyväksi ja vuonna 2022 hän sai Vuoden maailmanparantaja -palkinnon. Aaltolan intohimona on eläinten aseman edistäminen tutkimuksen keinoin.

Aaltolan luento esittelee laajaa kyselytutkimusta koskien suomalaisten tunteita ja asenteita muita lajeja kohtaan. Mitä eläimiä suomalaiset rakastavat, mitä taas pelkäävät, ja mitkä lajit aiheuttavat surua?

Matilda Aaltonen on helsinkiläinen tanssija, koreografi ja väitöstutkija. Hänen työlleen on ominaista kiinnostus ihmiseläimyyteen, ihmisten ja muiden eläinten välisiin suhteisiin sekä lajienväliseen yhteistyöhön. Aaltonen on tehnyt teoksia Zodiak – Uuden tanssin keskuksella, HAM Helsingin taidemuseolla, Todellisuuden tutkimuskeskuksella, Tanssiteatteri MD:llä, Barker-teatterilla, Liikkeellä marraskuussa -festivaalilla, Mäntän kuvataideviikoilla, metsiköissä ja merenrantakalliolla. Koulutukseltaan hän on tanssitaiteen maisteri ja tekee tällä hetkellä muunlajisten eläinten kanssa esiintymiseen keskittyvää taiteellista väitöstutkimusta Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla.

Aaltosen esitys on luentoperformanssi, jossa hän tarkastelee taiteensa kautta erilaisia tapoja esittää eläimiä ja esiintyä yhdessä heidän kanssaan. Hänen teoksensa ravistelevat käsityksiämme ihmiseläimyydestä ja haastavat mielikuvia lokeista, susista ja kyykäärmeistä.

Outimaija Hakala (TaM, FM) on grafiikan ja kuvanveiston tekniikoilla työskentelevä kuvataiteilija ja nykytaiteen etiikasta kiinnostunut taidehistorioitsija. Parhaillaan hän viimeistelee taiteellista väitöstutkimusta Aalto-yliopistossa aiheenaan muunlajisten eläinten kertominen ja huomioon ottaminen kuvataiteessa.

Eläimet ovat kuvataiteen ikuinen aihe. Hakalan esitys tarkastelee eläimiin liittyvän kuvakielen merkityksiä nykytaiteessa ja suhteessa todellisiin eläimiin joita teokset tavalla tai toisella koskettavat.

Näytelmäkirjailija ja dramaturgi Pipsa Lonka on käsitellyt näytelmissään monitahoisesti ihmisten suhdetta muihin eläimiin ja luontoon. Tähän aihepiiriin liittyviä teoksia Longan tuotannossa ovat muun muassa Toinen luonto, joka sai Lea-palkinnon vuonna 2018, Neljän päivän läheisyys ja Peter asui talossa – delfiini pisteestä pisteeseen, joka kantaesitetään Espoon teatterissa helmikuussa 2026.”

Lonka lukee otteen tekstistään ”Peter asui talossa – delfiini pisteestä pisteeseen”. Näytelmä pohjautuu tosielämän tapahtumaan, jossa Peter-nimiselle delfiinille yritettiin opettaa englantia. Tapahtumien kuvailun sijaan pääosaan nousee kieli ja kulttuurimme faabeleihin kietoutuva valta. Pohjimmiltaan näytelmä käsittelee eläinrakkauden paradoksia: rakkautemme voi tuhota kohteensa.

Panu Pihkala on erikoistunut ympäristötunteiden tutkimukseen ja hän on omalla alallaan yksi maailman viitatuimmista tutkijoista tällä hetkellä. Pihkala on ympäristöteologian dosentti Helsingin yliopistossa ja monitieteisen HELSUS-tutkimusyksikön jäsen. Hän on viime vuosina tutkinut myös eläinkysymyksiin liittyviä tunteita ja toimii Eläinoikeusakatemian hallituksen jäsenenä. Pihkala juontaa podcastia Climate Change and Happiness yhdessä Thomas Dohertyn kanssa.

Esitelmässään Pihkala esittelee eläintunteiden eri muotoja. Erityishuomiota kiinnitetään surun eri sävyihin ja suremisen tärkeyteen: suru on eettinen asia ja samalla vaikuttaa ihmisenkin hyvinvointiin.

Mikko Puumala on tutkijatohtori Turun ihmistieteiden tutkijakollegiumissa (TIAS) ja Turun ympäristöetiikan tutkimuskeskuksen (TEERC) johtaja. Hän on erikoistunut ympäristöfilosofiaan ja avaruusetiikkaan, ja tutkii tällä hetkellä ulkoavaruuden ympäristöjen suojeluun liittyviä kysymyksiä. Puumala on tutkinut myös eläimiä koskevan kielenkäytön etiikkaa ja ilmastoetiikkaa.

Esitelmässään Puumala tarkastelee vanhaa kiistaa eläinetiikan ja ympäristöfilosofian välillä. Tulisiko lajiensuojelussa keskittyä ensisijaisesti eläinyksilöiden hyvinvointiin vai kokonaisten lajien tai ekosysteemien kukoistukseen? Voidaanko eläinyksilöitä uhrata ekosysteemin suojelemiseksi? Puumala keskittyy erityisesti lajiensuojelua koskevaan kielenkäyttöön ja etsii yhtymäpintoja eläinetiikan ja ympäristöfilosofian väliltä.

Henna Rouhiainen toimii ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen tutkijatohtorina Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä. Hänen tutkimuksensa keskittyy erityisesti siihen, miten kasvatuksen avulla voidaan edistää arvomuutosta kohti ekologista ja monilajista kestävyyttä. Tutkimuksen ohella Rouhiainen on mukana käytännön tiede- ja ympäristökasvatustoiminnassa.

Oppikirjat konkretisoivat opetussuunnitelmaa ja edustavat tietoa ja arvoja, joille eläinten ja luonnon kohtelu yhteiskunnan politiikassa ja instituutioissa perustuu. Rouhiaisen esityksessä kerrotaan tuloksia tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin, kuinka paljon ja minkälaisia eläimiin liittyviä arvoja tuodaan esille kahden suuren suomalaisen oppikirjakustantajan 5.–6.-luokan oppikirjoissa ja muissa opetusmateriaaleissa.