Pääsemmekö koskaan eroon eläinkokeista?

Eläinkokeet ovat edelleen tärkein tapa tuottaa uutta tietoa lääketieteen tutkimuksessa, sairausmekanismien selvittämisessä sekä lääkeaineiden turvallisuuden testaamisessa ennen siirtymistä ihmisten hoitamiseen.

Yksi tärkeä eläinkokeita käyttävä sektori on myös kemianteollisuus, jonka on lain mukaan testattava kemikaalien turvallisuus ihmisille ja ympäristölle. Kemikaalien on todettu vaikuttavan mm. ihmisen hormonitoimintaan ja lisääntymiseen sekä hermostoon ja kognitiivisiin toimintoihin (1). Lääkeaineiden turvallisuus tulee niin ikään testata eläinkokeilla. Suurin koe-eläimiä käyttävä sektori ovat kuitenkin yliopistot, joissa tehtävä lääketieteen ja biologian tutkimus edelleen nojaa vahvasti eläinkokeista saataviin tuloksiin.

Vuonna 2020 Euroopan Unionissa käytettiin 8,05 miljoonaa eläintä tieteellisiin tarkoituksiin. Tästä eläinmäärästä yliopistoissa tehtävä tutkimus kattaa noin 72%, aineiden turvallisuuden ja tehon testaaminen 17%, rutiinituotanto kuten vasta-aineiden tuottaminen 5% ja lajien- ja luonnonsuojelu 5% (2). Koe-eläinten määrä laski 8 % vuodesta 2019 vuoteen 2020. Yhdeksi syyksi tähän ilmoitettiin koronaviruspandemian aikaansaama tutkimuksen ja teollisuuden alasajo. 

EU:ssa hiiret, kalat ja rotat ovat yleisimmin käytettyjä koe-eläimiä ja niitä käytetään erityisen paljon hermoston, immunologian ja syövän tutkimiseen (2). Näillä aloilla tehdään myös vakavimmiksi luokitellut eli eniten kärsimystä aiheuttavat eläinkokeet (2). EU:n lisäksi koe-eläimiä käytetään kaikkialla muualla maailmassa ja arvio globaalista koe-eläinten määrästä on noin 192,1 miljoonaa eläintä vuonna 2015 (3). Suurimpia koe-eläinten käyttäjiä ovat Kiina, Japani ja Yhdysvallat (3).

Lääketiede tähtää sairauksien parantamiseen ja siten ihmisten kärsimyksen vähentämiseen. Uudet lääkärit vannovat Hippokrateen valan, jossa vaaditaan palvelemaan lähimmäisiä samalla sekä ihmisyyttä että elämää kunnioittaen. Usein Hippokrateen valaa siteerataan sanonnalla ”First, do no harm”. Pitäisikö sama kielto haitan aiheuttamisesta laajentaa myös lääketieteen tutkimukseen ja tutkimuksessa käytettyihin koe-eläimiin? Koe-eläimille aiheutuva tuska ja kärsimys on laajasti tunnustettu, mutta se hyväksytään sillä oikeutuksella, että ihmisille saatava hyöty on suurempi kuin koe-eläinten kokema haitta.

Mitä tästä pitäisi ajatella?

Näkymättömät koe-eläimet ja eettisen pohdinnan puute

Suomessa eläinkokeita saavat suorittaa vain koulutuksen saaneet henkilöt niille varatuissa tiloissa kuten koe-eläinkeskuksissa. Tiloihin on pääsy vain valtuutetuilla henkilöillä, eikä eläimistä kerrota tietoja julkisuuteen vapaasti. Eläinkokeiden ympärillä on paljon epätietoisuutta, jonka vuoksi tavallisen ihmisen on vaikea tietää, mitä eläinkokeet todellisuudessa pitävät sisällään ja miksi niitä tehdään. Eläinkokeet jäävätkin usein näkymättömäksi ja vieraaksi aiheeksi, jota voi olla vaikea lähestyä. 

Vielä näkymättömämmäksi jäävät eläimet, joita käytetään tutkimukseen välillisesti. Suuri määrä eläimiä käytetään mm. vasta-aineiden tuottamiseen ja seerumin keräämiseen naudan sikiöstä. Tutkijat harvoin muistavat, että soluviljelyn vuoksi on tavoitekasvatettu ja tapettu valtava määrä eläimiä. Nämä eläimet pysyvät näkymättömissä sekä tutkimustyössä että tutkijoiden tietoisuudessa.  

Vuonna 2021 sain suomalaiselta Juliana von Wendtin säätiöltä apurahan projektiin, jossa pyrin korvaamaan eläinperäisiä vasta-aineita eläinvapailla vasta-aineilla. Projekti aloitettiin kartoittamalla eläinvapaiden vasta-aineiden saatavuutta ja käytettävyyttä solujen värjäyksessä. Kokeelliseen osuuteen valittiin tutkimusryhmien eniten käyttämiä ihmissoluja ja pyrittiin löytämään näille solutyypeille tärkeimmät vasta-aineet. Projektin aikana koulutimme myös opiskelijoita eläinvapaiden vasta-aineiden käyttöön, ja sen myötä valmistui useita kandidaatin tutkielmia.

Projekti osoitti, miten vahvasti lääketieteen tutkimus on kytköksissä eläinteollisuuteen. Totesimme useasti valmistajan väitteen eläinvapaasta tuotteesta vääräksi. Joko valmistusmenetelmä tai jokin tuotteen komponentti osoittautui lopulta eläinperäiseksi. Täysin eläinvapaan solumallin kehitys onkin tällä hetkellä hyvin haastavaa, jollei mahdotonta.

Jokainen tutkija ajattelee oman tutkimusaiheensa olevan tärkeä ja tietyillä tutkimusaloilla eläinkokeet koetaan välttämättömäksi välineeksi tutkimuksen tekemisessä. Kaikki eläinkokeita käyttävät hankkeet käyvät läpi kansallisen hankelupalautakunnan arvion ennen kuin ne saavat toimiluvan. Suomessa ja lähes kaikissa EU-maissa eläinkoeluvan saa 100 % hakijoista, eikä hylkääviä päätöksiä anneta (4). Lääketieteen tutkijoilla on tapana kuitata eläinkokeisiin liittyvät eettiset kysymykset käsitellyiksi toimiluvan saatuaan. Tutkijoiden kesken eettisiä kysymyksiä, kuten tutkimuksesta saatavan hyödyn ja eläimelle koituvan kärsimyksen suhdetta, kuulee harvoin punnittavan. 

Yhä useampi nuori tutkija ja tavallinen kansalainen kuitenkin haluaa siirtää eläinkokeet historiaan. Eläinkokeiden eettistä arviointia onkin tarpeen lisätä. 

Teollisuus pyrkii muutokseen

Eläinkokeiden määrää ei ole saatu pitkällä aikavälillä vähennettyä. Eläinkokeiden eettiset ongelmat ovat yhä useamman kansalaisen huolena, ja koe-eläinten huono vastaavuus ihmisen biologian kanssa on tiedossa. Ihminen ei ole keskimäärin 70 kg painava hiiri, vaikka tätä yleistystä käytetään turvallisuustestauksissa (5). Ihmisen biologiaan huonosti soveltuvat mallit ovat johtaneet lääkkeiden vetämiseen pois markkinoilta, valtaviin kustannustappioihin lääkekehityksessä, kemikaalien haittavaikutuksiin ja inhimillisiin menetyksiin. Olemme kehittäneet useita tehokkaita lääkkeitä hiirille ja rotille, mutta ne eivät ole toimineet ihmisillä (5-6).

Lääketeollisuus, kemianteollisuus ja terveysteknologia pyrkivätkin muutokseen, jossa eläinkokeet korvataan ihmisperäisillä solu- ja kudosmalleilla sekä tietokonemallinnuksella. Muutoksen ajurina toimii Yhdysvaltojen ruoka- ja lääkeviraston (FDA) lakimuutos, joka läpäisi senaatin harvinaisen yksimielisesti syyskuussa 2022 (7). Lakimuutos ei enää vaadi pakollisia eläinkokeita lääkekehityksessä, joskin hyväksyy ne edelleen solumallien ja tietokonemallien rinnalla.

Laki jättääkin tilaa eläinkokeita korvaavien menetelmien käyttöönotolle, joiden täytyy osoittaa luotettavuutensa, toistettavuutensa ja kykynsä tuottaa biologisesti oikeanlaista tietoa. Huolena kuitenkin on, että turvallisuudesta vastaavien viranomaisten luottamus nojaa edelleen vahvasti eläinkokeisiin. 

Nykyään eläinkokeiden korvaamiseen pyritään ihmisperäisillä solumalleilla, tietokonemallinnuksella sekä keräämällä ja yhdistämällä olemassa olevaa tietoa useista lähteistä (eng. integrated approaches). Ihmisen elimistöä luotettavasti jäljitteleviä malleja tarvitaan uusien lääkeaineiden seulontaan, ennustamaan niiden tehoa ja turvallisuutta sekä arvioimaan erilaisten kemikaalien haittavaikutuksia. 

Eläinkokeista korvaaviin menetelmiin siirtyminen on paitsi eettinen ja yhteiskunnallinen kysymys, myös kansallisen kilpailukyvyn, teknologisen kehityksen ja vihreän siirtymän väline. Paine EU:n yhteiselle tiekartalle, jossa asetetaan tavoitteet eläinkokeiden asteittaiselle luopumiselle, kasvaa (8). 

Kuka on vastuussa?

Keskustelu koskien eläinkokeista luopumista on hankalaa ja pitää sisällään useita erilaisilla näkökulmilla varustettuja toimijoita. Vastuuta siirrellään, eikä kukaan lopulta vaikuta olevan vastuussa muutoksesta, jolla eläinkokeet saataisiin korvattua muilla menetelmillä. 

Tähän saakka suurin muutoksen aikaansaaja on ollut ehkä yllättäen aktiiviset kansalaiset ja eläinsuojelujärjestöt, joiden vaatimuksiin poliitikkojen on ollut pakko reagoida EU-tasolla. Tutkimuksen rooli kokonaismuutoksen aikaansaajana on ollut valitettavan pieni. Lääketieteen tutkimuksessa on paljon erimielisyyttä siitä, millä aikataululla ja tavalla eläinkokeista tulisi luopua tai onko se ylipäätään mahdollista. 

Miksi tutkijat sitten vastustavat muutosta? Jotkut ajattelevat, että eläinten käyttö ihmisen hyödyksi on yleistä monilla muilla sektoreilla kuten ruuantuotannossa; miksi eläimiä ei siis saisi käyttää pyrkimyksessä sairauksien parantamiseen? Monen tutkijan työ ja asiantuntijuus perustuu vahvasti eläinkokeiden käyttämiseen tärkeimpänä välineenä saada uutta tietoa, eikä siitä olla valmiita luopumaan. 

Viranomaiset pyytävät eläinkokeita korvaavia menetelmiä, joiden toistettavuus ja luotettavuus on osoitettu eri laboratorioiden välillä. Missä siis ovat tutkijat, jotka kehittäisivät nämä validoidut menetelmät? Tutkijat vetoavat työnsä luonteeseen, jossa heiltä odotetaan uuden tiedon tuottamista tieteellisten artikkeleiden muodossa. Jo tunnettujen menetelmien validointi ei tuota lisäarvoa akateemisessa ympäristössä, jossa rahoituksesta kilpaillaan jatkuvasti. 

Poliitikoille jää tasapainoilu eri toimijoiden ristipaineessa kansalaisten toiveet mielessään. Heillä on vallankäyttäjinä mahdollisuus tehdä päätöksiä, jotka muuttavat suunnan ja mahdollistavathallitun eläinkokeista luopumisen.

Mitä tapahtuisi, jos eläinkokeet lopetettaisiin?

Suuri voitto eläinkokeista luopumisessa koettiin vuonna 2013, jolloin EU kielsi kokonaan kosmetiikan eläinkokeet. Lainsäädännön muutoksen myötä yritykset alkoivat investoida korvaavien menetelmien kehittämiseen ja käyttöön saatiin nopeasti ihmissoluperäisiä ihomalleja, joilla kosmetiikan komponenttien ihoärsyttävyyttä testataan. Moni muu maa seurasi EU:n jalanjäljissä kosmetiikan eläinkoekieltoa. EU:n aikanaan radikaali päätös tuntuu nykyään moraalisesti oikealta ja taloudellisesti järkevältä. 

Kosmetiikka on kuitenkin ainoa sektori, jossa eläinkokeet ovat kiellettyjä. Voisiko sen sisällä tapahtunut muutos toimia esimerkkinä myös lääkkeiden ja kemikaalien turvallisuuden testaamiselle?

Kemikaaliturvallisuus lienee seuraava sektori, jossa eläinkokeiden korvaaminen on mahdollista lähitulevaisuudessa. Työ tämän osalta on jo EU:ssa käynnissä. Lääkkeiden osalta vaaditaan yksityiskohtaisempaa tietoa lääkeaineen toiminnasta ja tehosta ihmiselimistössä, jota saadaan ainoastaan kompleksisemmilla eläinkokeita korvaavilla malleilla. Askeleita on otettu lääketeollisuudessa mm. kudosta mallintavien kudossirujen (eng. Organ-on-Chip) käyttöönotossa. Yliopistojen tutkimuksessa voimakkaasti ohjaavana tekijänä on rahoitus: kohdistamalla rahoitusta eläinvapaaseen tutkimukseen voidaan muutosta nopeuttaa. 

Uskon, että eläinkokeista luopuminen kulkee käsi kädessä muun yhteiskunnallisen ja teknologisen kehityksen kanssa. Moni tunnistaa samat inhimilliset perustunteet ja kyvyn kärsimykseen myös muunlajisissa eläimissä. Lääketieteen kehityksen turvaamiseksi tarvitaan uusia menetelmiä, joilla kyetään mallintamaan ihmiselimistön toimintaa luotettavasti – ja ilman muille lajeille aiheutuvaa kärsimystä.