Eläinoikeusakatemian syntytarina

Paremman eläinsuhteen puolesta

Kasvoin maalla, toisenlajisten eläinten ja luonnon keskellä. Kuljin metsissä, vierailin navetoissa, lypsin vuohia, ruokin sikoja, koetin kommunikoida korppien kanssa. Jo aivan lapsena ymmärsin, että myös toisenlajisilla eläimillä on mieli. Tarkkaillessani nautoja, kettuja, ahvenia, rapuja tai mehiläisiä en voinut olla näkemättä älykkyyden eri muotoja ja tunnistamatta, että aivan kuten ihmiset, myös muut eläimet aistivat maailman omilla tavoillaan.

Ihmettelin asiaa: miten kukaan voi uskoa, että miljoonien eläinlajien joukosta vain ihminen on älykäs ja tunteva? 

Maalaiskylän aikuiset vain olivat usein eri mieltä. Eläinten mieli – kyky päätellä, muistaa, oppia, kommunikoida tai tuntea – sivuutettiin arkisesti. Tämä mahdollisti sen, että sikaa pidettiin ahtaassa pihakarsinassa ja koiraa lyhyen juoksuketjun päässä, tai että rapuja keitettiin elävältä ja kettuja pyydettiin jalkanaruilla. Eläimiä kohdeltiinkin liian usein älyä ja tunteita vailla olevina esineinä, joiden näkökulmaa ei tarvinnut ottaa huomioon (eihän esineellä sellaista ole). Kysymykset ”Tahtooko sika elää ahtaassa karsinassa?”, ”Miltä laumaeläimestä tuntuu elää yksin kuukaudesta ja vuodesta toiseen?” tai ”Haluaako lehmä luopua vasikastaan pian syntymän jälkeen?” jäivät esittämättä. Kukaan, paitsi kymmenvuotias minä, ei kysynyt, mitä toisenlajinen eläin itse toivoo.

Ihmettelin asiaa: miten kukaan voi uskoa, että miljoonien eläinlajien joukosta vain ihminen on älykäs ja tunteva? 

Lapsuuden ja tämän hetken välillä on tapahtunut paljon. Kahdenkymmenen vuoden tutkijanurani aikana olen perehtynyt ihmisen ja muiden lajien suhteisiin, tutustunut eläimet vakavasti ottavaan filosofiaan ja julkaissut aiheesta monia teoksia itsekin. Samalla olen oppinut paljon syistä, jotka saavat jotkut ihmiset kiistämään eläinten mielen ja näkökulman. 

Ihmisyyden keskeisimpiä koetinkiviä on se, miten kohtelemme muita lajeja, ja miten hyvin pystymme huomioimaan myös eläinten mielet. 

Mitä enemmän olen aihetta kolunnut, sen vahvemmin olen tiedostanut seuraavan yksinkertaisen totuuden: ihmisyyden keskeisimpiä koetinkiviä on se, miten kohtelemme muita lajeja, ja miten hyvin pystymme huomioimaan myös eläinten mielet. Tuo totuus on vahvistanut kutsumustani raivata tietä sellaiseen yhteiskuntaan, jossa eläinyksilöt eivät ole esineitä vaan arvostettuja kanssakulkijoita. 

Liekki

Tutkijanurallani olen tavannut runsaasti eri tieteenalojen edustajia. Joissakin heistä on hehkunut poikkeuksellisen vahva halu edistää eläinten asemaa. Yksi näistä henkilöistä on oikeustieteilijä Birgitta Wahlberg. Vuosia sitten Birgitta suunnitteli Suomeen uutta akateemista eläinoikeuskeskusta, minkä seurauksena Suomessa aloittikin täysin uudenlainen eläinjärjestö – Suomen Eläinoikeusjuristit ry. Birgitta on hyvä ystäväni, ja aloimme pian pohtia myös tarvetta monitieteelliselle eläinoikeusjärjestölle. Yhteisten pohdintojen kautta tulin vakuuttuneeksi siitä, että Suomeen tarvitaan eläintutkimusta laaja-alaisesti esittelevä järjestö.

Muita eläimiä koskevan tiedon jakaminen ihmisille voi muuttaa maailmaa.

Kampanjoidessani kevään 2023 eduskuntavaaleissa eläinkärjellä, innostuin ajatuksesta entisestään. Käytin kymmeniä päiviä keskustellen kadulla satojen tuntemattomien ihmisten kanssa eläinaiheista. Huomasin nopeasti, että monelle ajatus eläinkysymyksen painoarvosta oli outo. ”Miksi eläimiä pitäisi ajatella vaaleissa, eiväthän ne osaa edes äänestää?” jotkut ihmettelivät. Tekemämme kyselyn mukaan vain 6% alueen äänestysikäisistä ajatteli eläinkysymystä äänestyspäätöstä tehdessään. Emme kuitenkaan luovuttaneet. Pian alkoikin tapahtua: ahkeran kampanjoinnin seurauksena saimme eläinasioista kiinnostuneiden henkilöiden määrän nousemaan merkittävästi.

Parempi tulevaisuus onkin enemmän kuin mahdollinen. Muita eläimiä koskevan tiedon jakaminen ihmisille voi muuttaa maailmaa.

Päätin, että vaikken itse pääsisi läpi, aion käyttää entistäkin enemmän aikaa eläintietouden levittämiseen, jotta tulevaisuudessa ihmiset huomioisivat myös toisenlajiset eläimet valitessaan maamme lainsäätäjiä. Läpimeno oli lähellä, ja jäin varasijalle. Jo vaalivalvojaisissa kerroin, että työ eläinten puolesta jatkuu täydellä liekillä. 

Eläinoikeusakatemia on tuo liekki. Toivon sen valaisevan suhdettamme muihin lajeihin – ja ennen kaikkea mahdollistavan tietopohjaisempaa, myötätuntoisempaa ja vastuullisempaa tapaa kohdella nelijalkaisia, suomuselkäisiä tai siivekkäitä kanssakulkijoitamme.

Valitsin Eläinoikeusakatemian symboliksi mustekalan. Pitkään oletettiin, että mustekalat ovat aivan liian kehittymättömiä ollakseen älykkäitä, kunnes kasvava tieto osoitti asian olevan päinvastoin: me ihmiset olemme itse olleet liian kehittymättömiä ymmärtääksemme mustekalojen huikeaa mieltä. Eläinkysymys kiteytyy mustekalaan. Varsinkin teollistuneet yhteiskunnat ovat liian kauan sivuuttaneet eläinten mielen ja uskoneet ihmisen ylivertaisuuteen. Mutta entä, jos tämä vain kertoo siitä, että tietomme koskien toisenlajisten olentojen erilaista tapaa olla tässä maailmassa on ollut liian rajallista?

Inhimilliseksi kasvaminen

Moraali on taitoa harpata oman edun ulkopuolelle ja ajatella myös muiden parasta. Se on ainutlaatuinen, häikäisevä taito, jota löytyy ihmisten ohella myös joistakin muista eläimistä. Meissä ihmisissä moraali perustuu paitsi kykyyn myötäelää muiden kärsimystä ja onnea, myös harkintaan – siihen, että emme aina seuraa välittömiä ja usein itsekeskeisiä haluja tai tottumuksia, vaan mietimme, mikä on oikein ja hyvää. Tämä on lajiominainen taipumuksemme, ihmislajin erityispiirre, jonka seuraaminen on inhimillisyyttä. 

Miksi emme siis laajentaisi myötätuntoa ja moraalista harkintaa myös siihen, miten kohtelemme muita lajeja? Kuten edellä jo vihjasin: se, miten ihminen kohtelee sutta, ahventa tai mehiläistä, asettaa hänen inhimillisyytensä testiin. 

Miksi emme mieluummin yhdistäisi tekniseen taitavuuteen moraalisia kykyjämme ja koettaisi edistää kaikkien hyvinvointia – lajiin katsomatta? 

Olen halki elämäni miettinyt, miten erilaiselta maailmamme näyttäisikään, jos ihmisyksilöt ja -yhteiskunnat pyrkisivät palvelemaan paitsi ihmisten, myös muun luonnon ja toisenlajisten eläinten etua. Itsekkyys yhdistettynä ihmisen tekniseen taitavuuteen, eli kykyyn hyödyntää luontoa ja eläinkuntaa maksimaalisesti, on johtanut ennennäkemättömän tuhon kierteeseen. Sen seurauksena ilmasto kuumenee, lajit kuolevat sukupuuttoon ja kymmenet miljardit eläimet puristuvat eläinteollisuuden armottomuuden alle. Miksi emme mieluummin yhdistäisi tekniseen taitavuuteen moraalisia kykyjämme ja koettaisi edistää kaikkien hyvinvointia – lajiin katsomatta? Sellaisessa maailmassa ei olisi ilmastokriisiä, lajien massasukupuuttoa tai eläinteollisuutta. 

Tuohon maailmaan on mahdollista päästä. Vaikka ihminen on tässä hetkessä lajina valitettavan itsekäs ja tuhoisa, hänessä on potentiaali olla päinvastoin altruistinen eli myös muiden parasta ajatteleva, teoissaan toisenlajiset huomioiva ja elämää suojeleva. Meidän on vain kehityttävä täyteen moraaliseen mittaamme, tultava inhimillisiksi.

Kehittyminen vaatii tietoa. Tässä on Eläinoikeusakatemian ydin: halu tarjota ihmisille tietoa siitä, millaisia olentoja muut eläimet ovat, mikä ihmisen suhde heihin on, ja miten tuota suhdetta voisi eheyttää. Päämääränä loistaa moraalisesti taidokkaampi yhteiskunta, joka kohtelee muita lajeja kunnioittaen.

Kutsu

Eläinoikeusakatemia popularisoi eläimiä koskevaa tiedettä eli tarjoaa tutkittua tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa. Skaala on laaja: tulemme esittelemään eläinaiheisia tutkimuksia aina luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin ja humanistisiin aloihin. Aiomme myös tuottaa omaa tieteellistä tutkimusta ajankohtaisista eläinaiheista.

Mukana toiminnassa on asiantuntijoita paitsi tieteiden myös viestinnän ja taiteiden aloilta.

Lisäksi Eläinoikeusakatemia tulee tekemään tutkivaa journalismia Suomessa oleellisista epäkohdista. Haluamme tuoda yleisön tietoisuuteen niitä ongelmakohtia, jotka estävät eläinten hyvää elämää tai aiheuttavat tarpeetonta tuhoa, mutta joista toistaiseksi on vaiettu. Eläinoikeusakatemia aikoo myös antaa lausuntoja ja kannanottoja ajankohtaisista eläinaiheista, järjestää suurelle yleisölle avoimia tiedetapahtumia ja ylläpitää omaa podcast-sarjaa. 

Taiteet tukevat tieteitä ja auttavat kurottamaan sinne, mihin tieteellinen tieto ei vielä yllä. Siksi Eläinoikeusakatemia tulee esittelemään myös ajankohtaista eläintaidetta ja käymään vuoropuhelua taiteilijoiden kanssa.

Tulemme toimimaan näkyvästi keskeisimmillä sosiaalisen median kanavilla, missä voit myös seurata meitä. Lisäksi tulemme julkaisemaan esimerkiksi raportteja, kirjoja, artikkeleita ja tiedevideoita. Eläinoikeusakatemia tarjoaa tieteen kumppaniksi säännöllisesti myös eläinaiheista taidetta ja kulttuuria. 

Mukana toiminnassa on asiantuntijoita paitsi tieteiden myös viestinnän ja taiteiden aloilta. Meitä kaikkia yhdistää innokas halu tuottaa ja levittää tutkittua tietoa eettisemmän eläinsuhteen puolesta. Tavoitteidemme lista on pitkä ja toimintamme tulee ottamaan useita eri muotoja. Eläinkunta voi huonosti ja me Eläinoikeusakatemiassa tahdomme tehdä kaikkemme tilanteen muuttamiseksi.

Pystyisitkö sinä auttamaan meitä edistämään eläinten asemaa? Voit auttaa esimerkiksi ryhtymällä kannatusjäseneksi tai jakamalla Eläinoikeusakatemiaa koskevaa tietoa eteenpäin. Eläimiä kaltoinkohtelevilla tahoilla, kuten eläinteollisuudella, on taustallaan huomattavia rahavirtoja ja niiden mahdollistamia markkinointikoneistoja. Työ eläinten puolesta taas toimii usein varsin pienillä varoilla ja pääsääntöisesti vapaaehtoisvoimin. Siksi kaikki apu on tärkeää!

Pienen on vaikea voittaa suurta – paitsi jos saa taakseen kylliksi tukea. Haluatko siis tulla mukaan osaksi tarinaamme?