Uhrilampaat

Katastrofaalisen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tarvitaan vain kaksi toimenpidettä: fossiiliset polttoaineet on jätettävä maaperään ja eläintuotanto on lopetettava. Sekä fossiili- että eläinteollisuudella on kuitenkin paljon valtaa, ja siksi asiasta ei puhuta. Kumpaakaan tavoitetta ei ole mainittu yhdessäkään 26:sta tähän mennessä päätökseen saadusta ilmastosopimuksesta.

Hämmästyttävää kyllä, kyseiset teollisuudenalat mainitaan vain harvoin. Olen käynyt läpi kaikki ilmastosopimukset. Fossiiliset polttoaineet mainitaan vain kuudessa. Ainoastaan yksi vihjaa kokonaiskäytön vähentämiseen. Muut ehdottavat tehokkuuden parantamista (joka, kuten olemme tienneet 1800-luvulta lähtien, voi paradoksaalisesti lisätä fossiilisten polttoaineiden käyttöä) tai teknisiä ratkaisuja. Glasgow’n sopimus haluaa vähentää  ”rajoittamatonta” hiilenpolttoa sanomatta kuitenkaan mitään öljyn tai kaasun vähentämisestä. Yksikään ilmastosopimuksista ei ehdota fossiilisten energialähteiden noston rajoittamista. Jos fossiiliset polttoaineet nostetaan maasta, ne myös käytetään riippumatta hallitusten epämääräisistä julistuksista koskien kulutuksen vähentämistä.

Jos jostain ongelmasta ei edes keskustella, sitä ei voi ratkaista.

Toinen puute on vieläkin hämmästyttävämpi. Karjatalous mainitaan vain kolmessa sopimuksessa, ja ainoa sen suhteen ehdotettu toimenpide on ”hallinta” (engl. management). Vähentämisestä ei puhuta sanaakaan. Se on sama kuin jos ydinaseiden vastaiset neuvottelijat olisivat päättäneet olla puhumatta pommeista. Jos jostain ongelmasta ei edes keskustella, sitä ei voi ratkaista.

Eläintuotannon lopettamisvaatimuksen pitäisi olla yhtä tuttu kuin vaatimus jättää fossiiliset polttoaineet maahan. Silti sen kuulee aniharvoin. Tieteellisessä aikakauslehti Sustainabilityssa hiljattain julkaistun artikkelin mukaan karjatalous aiheuttaa 16,5–28 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Lukujen suuri vaihtelu on osoitus siitä, kuinka pahasti koko kysymystä on laiminlyöty. Kuten sama artikkeli osoittaa, YK:n Maatalousjärjestön julkaisema virallinen luku (14,5 %) on selvästi väärä. Kaikki alalla tietävät sen, mutta lukua ei ole päivitetty.

Vaikka luvuista pienin (16,5 %) pätisi, se on vaikutukseltaan suurempi kuin koko maailman liikennepäästöt yhteensä. Luku myös kasvaa nopeasti. Vuosien 1998-2018 välisenä aikana lihansyönti kasvoi maailmanlaajuisesti 58 prosenttia. Climate Policy -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan karjatalouden kasvihuonepäästöt täyttäisivätkin vuoteen 2030 mennessä puolet maailman koko hiilibudjetista, jos tavoitteena on välttää yli 1,5 asteen lämpeneminen.

Tämä johtuu pääosin eläintuotannosta, joka aiheuttaa 57 prosenttia ruokajärjestelmän kasvihuonepäästöistä ja tuottaa vain 18 prosenttia kaloreista.

Our World in Data on julkaissut analyysin, jonka mukaan ruoantuotanto tulee nykyisellä kehityskaarellaan ylittämään globaalin hiilibudjetin kaksin- tai kolminkertaisesti vuoteen 2100 mennessä, vaikka kaikki muiden alojen kasvihuonekaasupäästöt tyrehtyisivät tänään. Tämä johtuu pääosin eläintuotannosta, joka aiheuttaa 57 prosenttia ruokajärjestelmän kasvihuonepäästöistä ja tuottaa vain 18 prosenttia kaloreista.

Kyseinen ongelma on tullut entistä polttavammaksi nyt, kun tiedämme metaanin lämmittävän vaikutuksen kasvavan. Karjatalous on merkittävin ihmisen toiminnan seurauksena vapautuvan metaanin lähde. Siitä huolimatta sitä ei mainita esimerkiksi Glasgow’n ilmastokokouksessa käynnistetyssä Global Methane Pledge -aloitteessa.

Ruokavaliomuutos on kuitenkin tärkein ympäristöteko, varsinkin kun huomioimme, että eläintuotanto on myös maailman suurin elinympäristöjen tuhoutumisen ja luonnonvaraisen eläimistön vähenemisen syy.

Hallitukset eivät ole jättäneet näitä kysymyksiä huomiotta vahingossa, vaan ovat tietoisesti katsoneet toiseen suuntaan. Chatham Houselle tehty analyysi osoittaa, että vain 12 maata mainitsee karjatalouden päästöt virallisissa ilmastotavoitteissaan, eikä yksikään pyri vähentämään lihantuotantoa. Vain kaksi maata (Costa Rica ja Etiopia) mainitsevat tavoitteissaan ruokavaliomuutoksen. Ruokavaliomuutos on kuitenkin tärkein ympäristöteko, varsinkin kun huomioimme, että eläintuotanto on myös maailman suurin elinympäristöjen tuhoutumisen ja luonnonvaraisen eläimistön vähenemisen syy.

Mikä selittää vaikenemisen muurin? Syitä on useita. Karjatalouden kulttuurinen valta on paljon suurempi kuin sen taloudellinen valta. Suhde ruokaan on henkilökohtaisempi kuin suhde energialähteisiin. Suurin osa fossiilisista polttoaineista kulutetaan etäällä. Kun käytämme esimerkiksi sähköä, emme ajattele, mistä se tulee – kunhan vain valot palavat. Syömäämme ruokaa sen sijaan ajattelemme paljonkin, ja se myös herättää meissä tunteita. Toisaalta verrattuna fossiiliteollisuuden sponsoroimaan ilmastodenialismiin, eläinteollisuuden harhaanjohtavia väitteitä on tuskin lainkaan kyseenalaistettu mediassa.

Taannoinen skandaali tuo esiin karjatalouden vallan. Eräs Kalifornian yliopiston akateeminen keskus paljastui eläinteollisuuslobbareiden perustamaksi ja rahoittamaksi. Se on vähätellyt karjatalouden vaikutuksia tavalla, jota muut tutkijat ovat kuvanneet erittäin harhaanjohtavaksi.

Kuten fossiiliteollisuus, myös eläinteollisuuden yritykset ovatkin pumpanneet rahaa julkiseen suostutteluun käyttäen tupakkayhtiöiden kehittämiä taktiikoita.

Kuten fossiiliteollisuus, myös eläinteollisuuden yritykset ovatkin pumpanneet rahaa julkiseen suostutteluun käyttäen tupakkayhtiöiden kehittämiä taktiikoita. Osa viherpesusta on ollut erittäin tehokasta – erityisesti teollisuuden virheelliset väitteet ”maaperää uudistavasta karjankasvatuksesta” ja siitä, että laiduntamalla kasvatettu liha sitoo enemmän kuin vapauttaa kasvihuonekaasuja.

Todellisuudessa nurmirehulla kasvatettu liha on ruokavaliomme ehdottomasti tuhoisin osa siihen liittyvän massiivisen maa-alan käytön, kasvihuonepäästöjen sekä hiilen ja ekologisten vaihtoehtoiskustannusten vuoksi. Huolimatta lukuisista vastakkaisista väitteistä ei ole mitään empiiristä näyttöä siitä, että hiilen varastointi laidunalueilla voisi kompensoida karjan tuottamia kasvihuonekaasuja, puhumattakaan hiilivarastoista, jotka tuhoutuvat, kun luonnon ekosysteemit muutetaan laidunmaaksi.

Nature Sustainability -lehdessä julkaistussa artikkelissa todetaan, että jos yksistään rikkaissa maissa sijaitsevat laidunmaat palautettaisiin luonnontilaan, niiden elpyminen sitoisi ilmakehästä 380 miljardia tonnia hiilidioksidia. Tämä vastaa 12 vuoden maailmanlaajuisia hiilidioksidipäästöjä. Ison-Britannian hallituksen ilmastonmuutoskomitea raportoi, että Englannissa ”ruohomaan muuttaminen metsämaaksi lisäisi maaperän hiilivarastoa 25 tonnilla hiiltä hehtaaria kohti … Tämä olisi lisäys siihen suureen määrään hiiltä, ​​joka varastoituisi itse puiden biomassaan”.

Ymmärryksemme energiaan liittyvästä matematiikasta on kasvanut tuskallisen hitaasti. Viimein ihmiset ovat kuitenkin alkaneet oppia ynnäämään fossiilisten polttoaineiden päästöjä yhteen. Nyt pitäisi oppia laskemaan myös ruokaan liittyviä kokonaislukuja. Yksi ruokakeskustelun erikoinen piirre kuitenkin on, että kun itse tuo pöytään tietoa, vastapuoli reagoi näyttämällä kuvia – yleensä idyllisiä otoksia lehmistä tai lampaista niityllä.

Ruokakeskustelua hallitsee tuhoisa yhdistelmä estetiikkaa ja eliitin makutottumuksia. Kuulut ruokakirjailijat ehdottavat, että kaikki söisivät ruokia, joista kirjailijat itse pitävät. Samalla he tulevat edistäneeksi ruokavalioita, joita ei voi skaalata suurelle yleisölle (jollemme sitten saa käyttöömme useampia planeettoja, joista jokaiselta olemme eliminoineet luonnonvaraiset ekosysteemit). Ruokavaikuttajat kehottavat meitä käyttämään kivikautista ruoantuotantotapaa (eli laidunnusta) ruokkimaan 2000-luvun väestöä, ja seuraukset voivat olla vain katastrofaalisia.

Hallituksilla on kaksi tehtävää [fossiilisista energialähteistä luopuminen ja eläinteollisuuden lopettaminen], eivätkä ne ole toistaiseksi maininneet kumpaakaan.

Meidän on kiireellisesti sivuutettava nämä typerät ajattelutavat. Meidän on myös noudatettava ja ymmärrettävä tiedettä sekä painostettava hallituksia keskittymään ilmastonmuutoksen tärkeimpiin syihin. Hallituksilla on kaksi tehtävää [fossiilisista energialähteistä luopuminen ja eläinteollisuuden lopettaminen], eivätkä ne ole toistaiseksi maininneet kumpaakaan.

***

Julkaistu alunperin sanomalehti The Guardianissa 9.11.2022. Käännetty ja uudelleenjulkaistu George Monbiotin henkilökohtaisella luvalla.

Voit tutustua Monbiotin kirjoituksiin täällä: www.monbiot.com.