EOA raportoi: Susia houkuteltu haaskoilla pihoihin tappolupien saamiseksi

Tutkiva journalismi | 12.6.2026

Häirintää, ravintohoukuttimia pihapiireissä ja poikkeuslupatehtailua – mitä ihmettä Auranmaan susireviirillä tapahtuu?

Olen seurannut susilauman liikkeitä pitkään Auran ja Liedon alueella Varsinais-Suomessa. Puhe susista käy vuonna 2025 vilkkaana. Lauma on kasvanut ja havaintojen määrä lisääntynyt. Paikalliset someryhmät täyttyvät kommenteista, kun joku kertoo nähneensä suden. Osa vaatii suden välitöntä tappamista, mutta toiset ovat sitä mieltä, että kyllä tänne susia mahtuu. Liikehdintää on paljon. Eläinten käyttäytymisen asiantuntijana kiinnostun siitä, mikä sudet saa liikeelle.

Moottoriajoneuvoja ja Ihmisen jättämä haaska susien pesämailla

Alkuvuodesta 2025 saan usealta ulkoilijalta tietoa, että Auran lauman pesäalueen läheisyydessä tapahtuu kummia. Metsästysvaatteisiin pukeutuneet henkilöt ajelevat tiuhaan moottoriajoneuvoilla pesäpaikan läheisyydessä. Selviää, että samaan aikaan on ollut poikkeuslupa karkoitukseen voimassa.

Miksi siis pesäpaikan läheisyydessä suoalueella keskellä metsää on erityisen paljon liikehdintää?

Lokakuussa 2025, kun kiintiömetsästyksen toteutuminen alkaa vaikuttaa todennäköiseltä, saan ilmoituksen pesäpaikan läheisyyteen vievän metsätien päässä olevista hirvenpäähaaskoista. Haaskaa kuvaamaan on asetettu riistakamera. Puuhun on rakennettu tikkaat ja ampumalaveri.

Tappolupa virheellisin perustein

Aiemmin tammikuussa on myönnetty poikkeuslupa suden tappamiselle. Nopeasti tulee tietoa, että hakemuksessa on epäselvyyksiä. Saatujen tietojen mukaan poikkeuslupaa on haettu vedoten siihen, että susi on tappanut metsästyskoiran. Metsästyskoiran rahallista arvoa ja saavutuksia on liioiteltu, eikä hakemuksessa mainita, että koiran omistajaa oli varoitettu alueella liikkuvasta sudesta ennen koiran laskemista jänisjahtiin.

Hakemuksessa on paikallisen kertoman mukaan muitakin epäselvyyksiä. Suden kerrotaan lähteneen seuraamaan koiranulkoiluttajaa, vaikka näin ei selvityksen mukaan ole tapahtunut. Perustelut sisältävät paljon spekulaatioita hypoteettisista vaaratilanteista.

Susi onnistutaan tappamaan.

Hirvieläinten ruokintapaikka alueella, jonne haetaan poikkeuslupia

Loka-joulukuussa 2025 haetaan karkoitus- ja poikkeuslupia syyskuisen lammasvahingon vuoksi, jossa sudet tappoivat kesälaitumella olevia lampaita Nautelankosken perinnebiotoopilla Pahkalaukkaan koulun läheisyydessä. Lampaat ovat laitumella vain kesäkuukausien ajan, mutta hakemuksissa vedotaan lammasvahinkojen estämiseen ja hypoteettiseen lapsille aiheutuvaan uhkaan.

Pahkalaukkaan alue on haasteellinen susien liikkumisen suhteen, sillä valtatien sekä junaradan aidat rajoittavat hyvin paljon luonnonvaraisten eläinten kulkumahdollisuuksia. Ylityspaikat ovat asuinalueiden läheisyydessä.

Sutta ei onnistuta lupakriteerien mukaisesti tappamaan. Luvassa edellytetään suden pihavierailua tai vaaran aiheuttamista.

Metsästyskaudella lampaiden kesälaitumen viereen on rakennettu hirvieläinten ruokintapaikka, joka lumella näkyvistä jäljistä päätellen on hyvin suosittu. 

Sudet tapetaan hetkessä

Kiintiömetsästyksen aikana vuodenvaihteessa 2026 sudet ammutaan hetkessä. 

Eniten susia ammutaan Liedossa Takamaan alueelta.

Käyn katsastamassa paikan. Hyvin laajat alueet metsää, kolme kesämökkiä. Lukuisia hirvitorneja, riistakameroita, valtava metalliaidoilla rajattu alue, joka on täynnä kuolleita hirvieläimiä, ampumarata. Alue on selvästi varattu aktiiviselle metsästysharrastukselle. Se on 10-tien kolaritiheintä kohtaa. ELY-keskus suunnittelee riista-aitaa kolareiden vähentämiseksi.

Ihmettelen, miksi sudet ammuttiin tällaiselta alueelta. Se on nimittäin melko kaukana asuinalueen läheisyydessä tehdyistä havainnoista — eli niistä, joihin vedoten tappolupia on alunperin haettu. Luken tiedotteesta selviää myöhemmin, että yksi tapetuista susista oli viereisen, Mellilän reviirin lisääntyvä naaras.

Melkoinen sattuma.

Susien houkuttelua asuintalon ja hevostallin läheisyyteen

Riistakeskus myöntää Auran lauman alueelle jälleen uuden poikkeusluvan 23.1.2026. Lupaa haetaan samoin kriteerein kuin aiemmin.

Tammikuun 25. päivänä on reilusti toistakymmentä astetta pakkasta. Lenkkeilemään mennessäni kiinnitän huomiota erään talon läheisyydestä lennähtävään varisjoukkoon. En kuitenkaan tien reunasta heti havaitse syytä varisten läsnäololle. Hetken päästä samaan kohtaan tulee useita metsästäjiä. Jatkan matkaa ja havaitsen suden jäljet. Yksi metsästäjä on lähtenyt seuraamaan jälkiä.

Olemme poikkeusluvassa määritellyllä lupa-alueella.

Kävelen myöhemmin uudestaan kohdan ohi, jossa havaitsin variksia. Nyt maahan on vedetty verijälki. Metsän reunasta, vain 160m asuintalosta, löytyy hirvieläimen maksa ja henkitorvi. Tästä siis varikset olivat kiinnostuneet.

Hirvieläinten maksa on sudelle arvokasta ravintoa. Muutaman sadan metrin päässä on hevostalli ja tien toisella puolella lähes vastapäätä hevosten kesälaitumet. Ilmoitan asiasta poliisin vihjemailiin ja tapauksesta kirjataan rikosilmoitus. 

Teen Riistakeskukselle tietopyynnön poikkeusluvan täyttämisestä. Saan vastaukseksi, ettei sutta ole saatu kyseisellä luvalla saaliiksi.

Myöhemmin Riistakeskus ilmoittaa antaneensa virheellistä tietoa, susi olikin tapettu poikkeusluvalla jo 23.1. Pyydän koordinaatit ja selviää, että sutta on haavoitettu Pahkalaukkaan alueella ränsistyneen talon takana olevalla pellolla. Haavoittunut susi oli juossut useita kilometrejä Turun kaupungin puolelle, jossa se lopulta ammuttiin. 

Muutaman kilometrin päästä lopullisesta ampumapaikasta joen varrelta, tai pikemminkin joesta, löytyy useampi hirvieläimen raato. Lumet ovat ehtineet alkaa sulaa, joessa kelluu kokonainen nahka. Alueella on lukuisia luita ja merkkejä haaskoista. 

Ravintohoukutin 100 metrin päässä kiinteistöltä

Lähden muutaman päivän päästä susien pesäpaikalle vievälle reitille. Korppeja seuraamalla 31.1. löydän seuraavan ravintohoukuttimen. Löytö on lähellä samaa metsätietä, jonka varrella hirvenpäähaaskat olivat lokakuussa.

Nyt houkutin on kuitenkin myös kiinteistön läheisyydessä, noin 100 metrin päässä olevan rakennuksen takaisella pellolla. Haaskalle tulevat kengänjäljet ja raahausjäljet suoraan kiinteistöltä.

Kyseisen metsätien toisesta päästä on paikallisilta saamani tiedon mukaan ilmoitettu suden pihavierailu paria päivää aiemmin.

Sudet lähtökohtaisesti karttavat ihmisen hajuisia haaskoja, mutta pesäpaikan läheisyyteen viedyt haaskat totuttavat susia ihmisen hajuun. Tällaisilla haaskoilla ruokailevien susien houkuttelu myös asumusten läheisyyteen onnistuu todennäköisemmin.

Haaskojen hajut joka tapauksessa houkuttavat susia alueelle tutkimaan tilannetta tarkemmin. Ilmoitan löydöstäni jälleen poliisille.

Haaskoja asuintalojen, hevoslaidunten ja ulkoilualueen lähellä

Pari viikkoa myöhemmin havaitaan traktori viemässä kokonaista kaurista noin 350 metrin päähän asuintalosta. Löydän haaskan läheisyydestä lukuisia suurpedon jälkiä. Suurin osa jäljistä vaikuttaa olevan ilveksen. Haaska syödään nopeasti. 

12.3. selviää, että Auran lauman alueelle on jälleen haettu Riistakeskuksesta häirintälupa, joka on ollut voimassa jo 26.2. alkaen. Hakemuksessa susien kerrotaan liikkuvan erityisesti Liedon Parmanharjun ulkoilualueen asumusten läheisyydessä. Siinä myös ihmetellään susien hakeutumista suositulle ulkoilualueelle. Epäilen, että häirintäluvan perään haetaan jo totuttuun tyyliin poikkeuslupa tappamiselle.

Lähden paikalle 14.3. Ehdin kävellä seitsemän kilometriä, kun löydän valtavan kokoisen haaskan. Haaskaa kuvaa riistakamera ja se on metsästysparakin edessä. Tapaan alueella asuvan ulkoilijan, joka kertoo, ettei hän ole nähnyt susista jälkeäkään koko talvena. Hän myös kertoo haaskan olevan metsästäjien aktiivisessa käytössä.

Parmanhajun ulkoilureitistön metsästä on yhteys haaskalle. Lisäksi haaskalle vievältä hiekkatieltä on suora yhteys isoille hevoslaitumille.

Ilmoitan löydöstä Liedon kaupungin ympäristösuojelun päällikölle, jonka mukaan asia ei kuulu heille. Soitan seuraavaksi valvontaeläinlääkärille, joka kertoo asian kuuluvan ympäristönsuojelun alle.

Luonnonvaraisten eläinten haaskoista ei tarvitse ilmoittaa haaskapaikkarekisteriin, joten kenelläkään ei ole tietoa haaskojen sijainnista tai määrästä alueella. Haaskojen sijoitteluun on kuitenkin sääntöjä, eikä niitä tule jättää asutusten läheisyyteen tai vilkkaille kulkureiteille. Jos näin tapahtuu, on ympäristönsuojelun tehtävä puuttua asiaan.

Ilmoitan asiasta myös Riistakeskukseen.

Käyn viiden päivän päästä paikalla uudestaan. Metsästysaika on päättynyt, mutta haaskalle on tuotu silti kokonainen peura. Haaskaa siis täytetään tarkoituksenmukaisesti edelleen.

Riistakeskus kiistää ongelman

Riistakeskuksen Varsinais-Suomen riistapäällikkö Jörgen Hermanssonin vastaus ei yllätä. Hän väittää haaskojen olevan luonnonvaraisten eläinten jättämiä, vaikka lähettämistäni videoista ja kuvista näkee selkeästi, että nämä haaskat on vienyt paikalle ihminen.

Toinen hänen tarjoamansa syy on supikoirapyynti, jota saa harjoittaa vuoden ympäri. Kyseenalaistan vastauksen, sillä en ole havainnut yhdessäkään haaskapaikoista pienpedoille suunnattuja loukkuja, ja supikoirat joka tapauksessa ovat keskitalvella talviunessa.

Hermanssonin mukaan tarvetta toimenpiteille ei kuitenkaan ole, ja hän kehoittaa minua keskustelemaan paikallisesti metsästäjien kanssa.

Pidän vastausta hyvin hämmentävänä virkavastuulla toimivan henkilön suusta. Riistakeskus on julkishallinnollinen elin, joka myöntää poikkeuslupia. Karkoitus- ja poikkeuslupien myöntämistä perustellaan sillä, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Alueellisten, tahallisesti jätettyjen ravintohoukuttimien poisto olisi nähdäkseni juuri tällainen ratkaisu. Siksi sen tulisi olla erittäin tärkeä seikka poikkeuslupia koskevassa harkinnassa. 

Auranmaan viikkolehden (5.6.2026) haastattelussa Hermansson kertoo, että alueella on kymmeniä metsästäjien ylläpitämiä haaskoja. Hän myöntää, että sudet voivat käydä haaskoilla.

Asuintalosta vain 160 metrin päässä olevaa ravintohoukutinta hän kommentoi: “Jos ainoa haitta on, että haaska mahdollisesti houkuttelee susia lähelle asutusta, pidän sitä aika heikkona perusteluna.”

Ihmisillä on oikeus tietää, mitä kulisseissa tapahtuu

Vastuulliseen metsästyskulttuuriin ei kuulu susien tarkoitushakuinen houkutteleminen pihapiireihin, laidunalueille tai luontopoluille. Siihen ei lukeudu myöskään haaskojen hyödyntäminen poikkeuslupien tehtailuun. Pidän ilmiötä erittäin vastenmielisenä.

Haaskojen lisäksi susien jälkiä löytyy usein hirvieläinten ruokintapaikoilta. Myös näiden sijoittaminen asutuksen lähelle on siksi ongelmallista. Huomionarvoista on sekin, että alueellisella infrastruktuurilla on merkittävä vaikutus siihen, miten luonnonvaraiset eläimet pystyvät liikkumaan. Välillä tuo infrastruktuuri tukkii susien kulkureittejä ja ajaa näitä lähemmäs ihmistä.

Susien tappamista perustellaan usein sillä, että ne tulevat lähelle asutusta tai kotieläimiä. Kysymättä on jäänyt, miksi ja miten ihmiset houkuttelevat susia asuintalojen ja laidunten läheisyyteen.

Susivihaa on äärimmäisen helppo lietsoa pelon kautta. Alueen asukkailla on kuitenkin oikeus tietää, mitä alueella kulissien alla tapahtuu ja mikä — kuka — susia ajaa liikkeelle.

***

Tiina Kuusisto
Käyttäytymisanalyyttisen eläinkoulutuksen asiantuntija

Tämä tutkivan journalismin juttu on julkaistu 12.6.2026