Metsästystä tarjotaan usein vaihtoehdoksi eläintuotannolle. Nykyisillä lihankulutusmäärillä ”riistaliha” johtaisi kuitenkin katastrofaalisiin seurauksiin.
56 kertaa enemmän metsästystä
Jotkut puolustavat metsästystä sillä, että ”riistalihalla” voi korvata tehotuotetun lihan. Osa pitää metsästystä (eli luonnonvaraisten eläinten tappamista) tästä syystä jopa eettisenä tekona: onhan parempi, että lihaksi tapettu eläin on saanut elää vapaana luonnossa sen sijaan, että olisi joutunut sinnittelemään eläinteollisuuden ahdingoissa. Tämä argumentti kuitenkin törmää käytännölliseen ja ekologiseen mahdottomuuteen.
Katsotaanpa hieman lukuja. Vuonna 2024 Suomessa teurastettiin 265 000 nautaa, 1 700 000 sikaa, 80 500 000 kanaa ja 50 000 lammasta. Tämä tarkoittaa yhteensä 377 miljoonaa kg luullista lihaa. Eläinteollisuus tuottikin massiivisen lihavuoren. Entä sitten metsästys? Samana vuonna tapettiin noin 100 000 hirvieläintä, 1000 villisikaa, 615 000 lintua ja 126 000 jäniseläintä. Painossa mitattuna tämä tarkoittaa noin 7,6 miljoonaa kg luullista lihaa.
Verrattuna Suomessa tapettuihin tuotantoeläimiin, oli tapetuista luonnonvaraisista eläimistä saatu lihamäärä siten hyvin pieni. Kiloissa mitattuna ”riistaliha” on vain piskuiset 2% suhteessa eläinteollisuuden tuottamiin lihavarantoihin. Tämä tarkoittaa, että jokaista 50 teurastamoilta tullutta kiloa vasten metsästyksellä saatiin kokoon yksi kilo lihaa.
Jos suomalaisten nykyinen lihankulutus haluttaisiin korvata metsästämällä, täytyisi jälkimmäistä lisätä 56-kertaiseksi.
Tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Suomeen tuodaan runsaasti lihaa ulkomailta, tarkemmin sanottuna 78 miljoonaa kiloa. Siksi Suomessa kulutettua lihamäärää ei voi arvioida pelkästään kotimaan teurastusten perusteella. Sen sijaan on katsottava sitä, paljonko suomalaiset yhteensä kuluttavat vuosittain lihaa. Summa on hämmentävän suuri. Pelkästään eläinteollisuudesta tulevan lihan kokonaiskulutus oli vuonna 2024 yhteensä 428 miljoonaa kiloa. 428 miljoonaa! Suhteessa tähän, on metsästämällä hankitun lihan osuus entistäkin pienempi eli reilu 1,7%.
Mitä tämä sitten tarkoittaa? Jos suomalaisten nykyinen lihankulutus haluttaisiin korvata metsästämällä, täytyisi jälkimmäistä lisätä huomattavasti eli 56-kertaiseksi.
lajien sukupuutto
Mitä käytännön seurauksia riistalihan viisikymmenkuusikertaistamisella olisi? Katsotaanpa.
Suomalaisessa eläinteollisuudessa tapetaan vuosittain ruoaksi 1,7 miljoonaa sikaa. Villisikoja on Suomessa vain noin 2000 yksilöä, eli siat loppuisivat kesken jo ensimmäisenä jahtipäivänä.
Entä sitten nautojen korvaaminen hirvieläinten lihalla? Suomessa teurastetaan vuosittain noin 265 000 nautaa. Hirviä Suomen metsissä elää noin 87 000 yksilöä ja valkohäntäkauriiden määrä on noin 100 000. Vaikka laskisimme kaikki hirvieläimet yhteen, eivät he millään riittäisi korvaamaan teurastettujen nautojen määrä. Myös hirvieläimet loppuisivatkin kesken heti ensimmäisellä metsästyskaudella, viimeistä eläintä myöden.
Luontomme eläimet loppuisivat hyvin nopeasti.
Kananlihan korvaaminen luonnonvaraisilla linnuilla se vasta pulma olisikin. Suomessa teurastetaan vuosittain yli 80 miljoonaa kanaa ruoaksi. Tämä ylittää monikymmenkertaisesti Suomessa elävien, yleisesti ruoaksi metsästettävien luonnonvaraisten lintujen määrän. Mikäli kananliha korvattaisiin luonnonvaraisten lintujen lihalla, jälkimmäiset tapettaisiin loppuun jo jahdin alkumetreillä ja siipikorit jäisivät silti lähes tyhjiksi. Vaikka lintujen puutetta kompensoitaisiin jäniseläinten lihalla, jäisi tili silti selvästi miinukselle. Samalla paitsi kaikki Suomen ”riistalinnut”, myös rusakot, jänikset ja kanit menettäisivät henkensä.
Näiden realiteettien edessä on hyvä pysähtyä. Jos nykyinen lihankulutuksen taso pyrittäisiin korvaamaan ”riistalihalla”, loppuisivat luontomme eläimet hyvin nopeasti kesken ja ”riistaksi” nimetyt lajit kuolisivat maastamme sukupuuttoon.
Ekologinen ja sosiaalinen katastrofi
”Lisätään siis riistaeläinkantojen määriä”, joku voisi tässä kohtaa ehdottaa. Jotta kannat eivät loppuisi kesken, olisi yksi vaihtoehto siis kasvattaa niiden kokoja huomattavasti.
Mitä tämä käytännössä sitten tarkoittaisi? Kuten edellä tuli ilmi, eläintuotanto tappaa eläimiä selvästi enemmän kuin metsästys. Verrataanpa jälleen teurastustilastoja metsästystilastoihin, tällä kertaa kilojen sijaan eläinyksilöissä. Maassamme tapetaan kesysikoja 1700 kertaa enemmän kuin villisikoja. Kanoja taas tapetaan noin 131 kertaa enemmän kuin riistalintuja. Nautoja puolestaan tapetaan noin 2,6-kertainen määrä hirvieläimiin nähden.
Käytännössä luonnonvaraisten eläinten kantokokoja tulisikin kasvattaa massiivisesti.
Kaiken kaikkiaan yhteenlasketut luvut tarkoittavat, että jos haluaisimme korvata tuotannossa tapetut eläinyksilöt metsästyksellä, tulisi metsästettäviä eläimiä olla nykyiseen verrattuna noin 56-kertainen määrä (lajista riippuen). Mitattuna sekä kiloissa että eläinyksilöissä on edessä siis sama kerroin: 56. Käytännössä luonnonvaraisten eläinten kantokokoja tulisikin kasvattaa massiivisesti.
Metsissämme kulkisi useita miljoonia villisikoja, lintuja olisi satoja miljoonia ja hirvieläimiäkin vähintään miljoonaa.
Se, kuinka suuriin populaatiokokoihin olisi tähdättävä, on lajikohtaista ja riippuu esimerkiksi lisääntymisnopeudesta. Selvää kuitenkin on, että kannan tulisi olla moninkertainen vuotuiseen metsästyskiintiöön nähden. Näin laskettuna metsissämme kulkisi useita miljoonia villisikoja, lintuja olisi satoja miljoonia ja hirvieläimiäkin vähintään miljoonaa. Luultavasti villisiat haluttaisiin korvata hirvieläimillä, mikä tarkoittaisi, että Suomen luonnossa liikkuisi miljoonittain hirviä, kauriita ja peuroja.
Jokainen voi kuvitella, mikä ekologinen ja sosiaalinen katastrofi tästä seuraisi. Suomen luonto ei pystyisi kannattelemaan tällaista eläinmäärää – ei ainakaan niin kauan, kun ihminen on vallannut käyttöönsä siitä suurimman osan. Huomattavat eläinmäärät söisivät nopeasti kasvillisuuden minimiin, minkä jälkeen kannat romahtaisivat.
Metsästäjien täytyisi alkaa ruokkia eläimiä viemällä luontoon miljoonia ja taas miljoonia kiloja viljaa. Moinen touhu maksaisi huomattavan määrän rahaa, poistaisi eläinten luonnonvaraisuutta ja altistaisi nämä monenlaisille ongelmille kuten tarttuville sairauksille – sekä toki johtaisi muidenkin viljaa syövien lajien kuten rottien ja supikoirien huimaan lisääntymiseen.
Edessä olisi ekologinen romahdus.
Oletteko kuulleet porotalouden aiheuttamista ekologisista ongelmista? Ne pitäisi tässä tapauksessa kertoa useilla kymmenillä jollei sadoilla ja ulottaa koskemaan koko maata. Koska metsästäjät eivät tahtoisi petoja kilpailijoikseen, puuttuisi saaliseläimiltä ne luontaiset viholliset, jotka luonnontilassa mahdollistaisivat kantojen tasapainoa. Edessä olisi ekologinen romahdus.
Maa- ja metsätaloudesta tulisi varsin vaikeaa eläinten syödessä sadot ja napsiessa puun taimet suihinsa, ja pelti rytisisi hirvikolareissa ennennäkemättömällä tahdilla.
Sosiaalinen hinta olisi yhtä lailla valtava. Maa- ja metsätaloudesta tulisi varsin vaikeaa eläinten syödessä sadot ja napsiessa puun taimet suihinsa, ja pelti rytisisi hirvikolareissa ennennäkemättömällä tahdilla. Kansallispuistoihin ei olisi enää asiaa siinä pelossa, että villisikalauma on ottanut sen omakseen. Vannoutunut eläinoikeusihminen saattaisi ajatella, että hyvä vaan, jos ihminen joutuu viimein väistämään muita eläimiä, mutta sekasyöjät eli juuri he, jotka riistalihaa kuluttaisivat, tuskin olisivat asiasta aivan innoissaan.
Tilanne olisikin ekologisesti kestämätön ja sosiaalisesti mahdoton.
Metsästysteollisuus
Siksi jotkut ovat ehdottaneet, luonnonvaraisia eläimiä tulisi alkaa tarhata. Eläimiä ei siis jätettäisi luontoon ja vapauteen, vaan heidät vangittaisiin erilaisiin aitauksiin ja häkkeihin, missä suurten lukumäärien seuraukset olisivat ekologisesti ja sosiaalisesti vähäisempiä. Hirvieläimiä, vesilintuja, metsäkanalintuja ja muita ”riistana” tapettuja eläimiä alettaisiin näin ollen kasvattaa vankeudessa, mistä heidät vapautettaisiin luontoon ihan vain metsästäjien ammuttavaksi.
Kuulostaako hurjalta? Valitettavasti tätä tapahtuu jo. Esimerkiksi fasaaneita tarhataan ammuttavaksi, samoin kuusipeuroja. Mikäli tehotuotettu liha haluttaisiin korvata ”riistalihalla”, olisi kasvattamista vain laajennettava monumentaalisesti.
”Riistalihan” tuottaminen vangitsemalla eläimiä tarhoihin olisi vain yksi uusi eläinteollisuuden muoto.
Mutta hetkinen. Eikö ”riistalihan” ollut tarkoitus olla eettisempää juuri siksi, että se tulee vapaana kasvaneista eläimistä? Tämä väite menettäisi toki kaiken pohjan. ”Riistalihan” tuottaminen vangitsemalla eläimiä tarhoihin olisi vain yksi uusi eläinteollisuuden muoto. Koska sen kohteena olisi villejä eläimiä, aiheuttaisi se nykyiseen eläinteollisuuteen nähden vieläkin enemmän psyykkistä ja fyysistä kärsimystä. Etiikan kannalta tilanne olisikin sietämätön.
Moinen ”metsästysteollisuus” olisi lisäksi yhdellä ikävällä ilmiöllä höystetty. Sen puitteissa ihmiset nimittäin nauttisivat eläinten jahtaamisesta ja tappamisesta. ”Teurastus” olisikin äkisti ajanviete ja harrastus. Tällainen asennoituminen ei voisi johtaa eläinten kannalta muihin kuin tuhoisiin seurauksiin.
Lihankulutus alle kahteen prosenttiin nykyisestä
Peruutetaanpa takaisin päin. Mitä, jos emme yrittäisikään korvata nykyistä lihankulutuksen tasoa ”riistalihalla”, vaan sen sijaan alentaisimme tuota kulutusta selvästi? Edellä mainittujen tilastojen perusteella lihankulutusta olisi siinä tapauksessa tuotava huimasti alaspäin, alle kahteen prosenttiin nykyisestä.
Lihankulutusta olisi tuotava huimasti alaspäin, alle kahteen prosenttiin nykyisestä.
Tämä on ainut järkeenkäypä vaihtoehto, mikäli ihmiset todella haluavat korvata tehotuotetun lihan luonnonvaraisten eläinten lihalla. Lihankulutus olisi romahdutettava viideskymmeneskuudesosaan nykyisestä. Mitä tämä sitten arjen tasolla tarkoittaa? Jos sekasyöjä on nykyisellään tottunut syömään lihaa jokaisena vuoden päivänä, olisi hänen tulevaisuudessa mahdollista syödä sitä vain yhteensä viikon verran vuodessa.
Se olisikin hieno askel parempaan. Mutta kuinka moni metsästyksen kannattaja todella tekee näin? Ilmeinen vaara nimittäin on, että ”riistalihaa” käytetään vain oikeutuksena tehotuotetun lihan syönnille. ”Suosin riistalihaa, jos sitä vain on saatavilla” on helppo tapa selitellä, miksi lautaselta löytyy lihaa — vaikka se sitten olisikin peräisin tehotuotantotilalta. Satunnainen peuranliha-annos onkin monelle keino pestä omatunto puhtaaksi siitä, että yleensä ateria koostuu eläinteollisuuden uhreista.
Riistaliha-argumentti saattaa vain ylläpitää suurta tehotuotetun lihan kulutustahtia.
Paradoksaalista kyllä, tällä tavoin riistaliha-argumentti saattaa vain ylläpitää suurta tehotuotetun lihan kulutustahtia.
Se eettisin ratkaisu
On vielä yksi vaihtoehto. Lihan tilalle voi nimittäin yksinkertaisesti valita kasvikunnan tuotteita. Miksi tappaa muita eläimiä ruoaksi, kun voimme hyvin selvitä myös kasvikunnan tuotteilla? Miksi tuhota älykkäiden, tuntevien ja tietoisten olentojen elämä ennenaikaisesti, kun niin tekeminen ei ole ravinnon saannin kannalta välttämätöntä?
Miksi tappaa muita eläimiä ruoaksi, kun voimme hyvin selvitä myös kasvikunnan tuotteilla?
On totta, että luonnossa vapaana kasvanut eläin voi selvästi paremmin kuin tehotuotantotilan eläin. Hyvinvointiin vaaditaan kuitenkin myös elämä: vain hengissä olevat eläimet nimittäin voivat hyvin. Hyvinvoinnin suojelu tappamalla on siksi nurinkurista (jollei kyseessä sitten ole kituva eläin). Toisin sanoen, jos riistalihaa suositaan sillä perusteella, että sen vuoksi ei eläinten ole tarvinnut kärsiä tehotuotannossa, olisi loogista ottaa vielä yksi askel eteenpäin ja huomata, että sitäkin parempi vaihtoehto on antaa eläinten jatkaa eloaan ja siten myös hyvinvointiaan.
Jokainen eläin tekee kaikkensa selviytyäkseen hengissä. Eettisesti kestävin vaihtoehto onkin tuhoamisen sijaan suojella mielellisten yksilöiden ainutkertaista elämää suosimalla kasvipohjaista ruokaa.
Elisa Aaltola
Eläin- ja ympäristöetiikan dosentti, Eläinoikeusakatemian puheenjohtaja
Julkaistu 21.9.2025
Lähteet:
Luonnonvarakeskuksen kantalaskennat
Luonnonvarakeskuksen tilastotietokanta: riistasaalis, lihan kokonaistuotanto, ravintotase, metsästys 2024