Possun tarina lihan takana

Moni on varmasti kuullut, että suomalaisella sialla on saparo. Moni on myös saanut kuulla, että tämä on “onnellisen sian” tunnusmerkki. Harva tosin tulee miettineeksi, millainen matka on käyty ennen kaupan kylmiötä.

Emosta vieroittaminen on pienelle porsaalle todella raskas kokemus.

Porsaan elämän alkutaival on kivinen. Sitä taittamaan syntyi vuonna 2024 arviolta 480 000 saparohäntää. Alle kahdeksan päivän ikäisenä karjut kastroidaan ilman puudutusta, ja neljän viikon ikäisenä possut näkevät emonsa viimeisen kerran. Kaikki eivät selviä, sillä aikainen emosta vieroittaminen on pienelle porsaalle todella raskas kokemus. Vieroitusripuli on alalle vakiintunut termi ja suuri kuolleisuuden aiheuttaja. Noin 16 % porsaista ei saavuta 3kk ikää.

Matka marketin hyllylle on alkanut.

Puolen vuoden pituinen elämä

90 kg painoon yllettyään possu on jo elämänsä ehtoopuolella, vaikka ikää ei ole kuin kuusi kuukautta. Riittävä pinta-ala 95-107 kg painavalle possulle on karsinamitoituksien mukaan 0,9 m2. Lihasikojen yleisin karsina on ryhmäkarsina, jonka jakaa keskenään 10–15 sikaa. Sika purkaa ja ilmentää ahdistustaan esimerkiksi järsimällä lajitoverinsa saparoa, virikkeitä kun ei ole pahemmin tarjolla tai niihin ei välttämättä pääse käsiksi.

Sikatilojen määrä on kutistunut 30 vuoden takaisesta n. 6200 tilasta nykyiseen alle 700 tilaan. Tehotuotanto on väistämätön tosiasia, sillä sianlihaa tuotetaan edelleen paljon, vuonna 2023 yksistään 159 miljoonaa kiloa.

Monella talonomistajallakin on isompi tontti.

Sikojen määrä Suomessa huitelee miljoonan yksilön paikkeilla, keskiarvoisesti reilu 1400 possua per sikatila. Tälle määrälle on riittäväksi elintilaksi laskettu n. 1260m2. Monella talonomistajallakin on isompi tontti.

Vielä saparon verran

Lihatalojen edustajien mantrana tutuksi tullut mainoslause, “suomalaisella sialla on saparo”, saa hieman erilaisen vivahteen kun selvitetään, mihin saparoilla todellisuudessa tähdätään: tehostamaan sianlihan vientiä Aasian markkinoille, kuuden euron kilohinnalla. Aasiassa sian saparo on nimittäin Premium-tuote, ja suomalainen lihateollisuus on enemmän kuin valmiina vastaamaan tähän markkinarakoon.

Viennistä huolimatta sianlihan tuottamista on vuonna 2024 tuettu suorilla maataloustuilla n. 38,6 miljoonalla eurolla. [1] Kun kerran sianlihaa riittää vietäväksi asti, olisi mielestäni perusteltua avata keskustelu tukien tarpeellisuudesta. Lihateollisuuden tukemisen myötä osaksi sirkusta joutuvat väkisin myös ne veronmaksajat, jotka eivät kuluta sianlihaa. Hintoja pidetään keinotekoisesti alhaalla, jotta ihmiset saisivat polkuhinnalla eläinperäistä ja tehotuotettua proteiininlähdettä.

90 kg painoon päästäkseen on possun syötävä yli 420 kg rehua.

Samaan aikaan jopa 95 % Suomeen tuodusta soijasta menee eläinten rehuksi, ja yhtä sianlihakiloa kohti rehua kuluu 4,7 kiloa.  Näin ollen 90 kg painoon päästäkseen on possun syötävä yli 420 kg rehua. Tofukilon tuottamiseen sen sijaan kuluu 700 g soijaa.

Jotta lihateollisuuden rattaat pysyisivät pyörimässä, tarvitaan sinua, kuluttajaa. Kuluttajaa täytyy kuitenkin aika ajoin sumuttaa, jotta mielikuva onnellisista ja saparollisista possuista lättiä tonkimassa ei järkkyisi. Lihat paketoidaan vihreisiin muovikääreisiin, jolla luodaan mielikuva luontoystävällisestä tuotteesta. Tiloja brändätään perhetiloiksi ja paketin kyljestä takaisin hymyilevä piirretty possu viimeistelee illuusion.

Mahdollisimman kauas alkuperästään jalostettu vakuumipakattu klöntti ei röhki — tai heiluta saparoaan.


***

Joanna Heikkilä, Eläinoikeusakamia

Julkaistu 29.1.2025



 [1]Maa- ja metsätalousministeriölle tekemäni tietopyyntö, Pekka Pihamaa