Eläinoikeusakatemia kiittää mahdollisuudesta lausua aiheesta. Pidämme kiintiömetsästyksen perusteluita useiden laumojen kohdalla ongelmallisina tavalla, joka osoittaa susien suojelutason heikentämisen johtaneen myös susia koskevien päätösten perusteltavuuden selvään heikkenemiseen.
Suhtaudumme kiintiömetsästykseen ylipäätään kriittisisesti ja ajattelemme, ettei erittäin uhanalaista lajia tulisi metsästää.
Alla tarkennuksia.
Susilaumojen metsästys metsäpeuroihin vedoten
Riistakeskus on esittänyt joidenkin laumojen ampumista metsäpeurojen suojelemiseksi. Metsäpeurojen suurin uhka on kuitenkin ihminen itse, ei susi. Vaikka suurpedot toki verottavat metsäpeurojen kantaa, on tärkeä muistaa, että ne ovat eläneet menestyksekkäästi metsäpeurojen rinnalla jo noin 10 000 vuotta.
Metsäpeurojen suurin uhka on kuitenkin ihminen itse, ei susi.
Ihmisen aiheuttama ilmastokriisi, tehometsätalous ja porotalous ovat ajaneet metsäpeuran sukupuuton partaalle. Leutojen talvien mukana tuleva kova lumi on metsäpeuralle kohtalokas. Kun lumen päälle sataa vettä tai räntää ja pian taas pakastaa, lumesta tulee liian kovaa metsäpeuran rikottavaksi. Näin sen alla oleva ravinto jää peuran ulottumattomiin.
Metsäpeuroilla onkin ilmastokriisin vuoksi painetta pyrkiä pohjoiseen, mutta sinne levittäytyminen on mahdotonta poronhoitoalueen vuoksi. Metsäpeurojen liikkumista poronhoitoalueelle estetään peura-aidoilla ja metsäpeuroja ampumalla. Poronhoito nähdään siis valitettavasti tärkeämpänä kuin sukupuuttovaarassa olevan metsäpeuran selviämismahdollisuuksien turvaaminen.
Myös tehometsätalous on suuri uhka metsäpeuroille: metsäpeuran elinalueet ovat pitkälti pirstaloituneet ja suurin osa luonnonmetsistä on tuhottu puuteollisuuden intressien vuoksi. Riittämätön lainsäädäntö sekä luonnon kantokyvyn kannalta kestämättömät hakkuumäärät kaventavat metsäpeuran elintilaa jatkuvasti. Lisäksi metsäpeuran elinalueille enenevissä määrin rakennettava tuulivoima heikentää lajin elinmahdollisuuksia.
Vuosangassa lisäongelmia tuottaa sotilaskäytössä oleva ampumisalue, jonka aiheuttama meteli häiritsee metsäpeuroja esimerkiksi vasomisaikaan. Kovapanosammunnat, raskaat aseet, räjäytykset ja maastoajoneuvot säikäyttävät ja myös häätävät peuroja pois niille tärkeiltä kulkureiteiltä.
Susilaumojen metsästys hirvikantaan vedoten
Joidenkin laumojen kohdalla keskeisin peruste metsästykselle vaikuttaa olevan hirvikannan koko ja erityisesti metsästäjien kokema hirvisaaliiden vähyys, eli arkisemmin ilmaistuna “saaliskateus”.
Tämä koskee esimerkiksi Juudinsalon susiparia sekä Kivikiekin ja Höljäkän susilaumoja. Juudinsalon susiparin kohdalla Riistakeskuksen perustelut loppuvat lauseeseen: ”Reviirialue on Pohjois-Savon heikoimman hirvikannan aluetta.” Kivikiekin kohdalla todetaan, että ”Alueella heikko hirvikanta”. Toisin sanoen, näillä susireviireillä ei riitä kylliksi hirvisaalista metsästäjille.
Myös Höljäkän lauman ilmeisin metsästysperuste ovat hirvikannat. Kuluvalla metsästyskaudella hirviä ei ole ollut kylliksi metsästettäväksi, ja metsästysperusteluissa korostetaan, että päätös tappaa Höljäkän lauma perustuu osittain juuri metsästäjien kuulemiseen: ”Pohjois-Karjalan riistaneuvosto esittää kiintiöaluetta Höljäkän reviirialueelle.”
Suomessa erittäin uhanalaista lajia ei kuitenkaan tulisi ampua vain saaliskateuden vuoksi.
Suomessa erittäin uhanalaista lajia ei kuitenkaan tulisi ampua vain saaliskateuden vuoksi. Luonto erilaisine lajeineen ja populaatioineen ei kuulu ainoastaan ihmiselle, vaan jokaisella lajilla on elintärkeä roolinsa osana monimuotoisia ekosysteemejä. Tällöin on hyväksyttävä se, että hirvieläinten saalistus on susien luontaista käyttäytymistä, ja että sudet verottavat hirvikannasta osansa.
On myös kysyttävä: jos hirvien saalistamiseen keskittyvät ja siten vain vähän kotieläinvahinkoja aiheuttavat laumat eivät saa elää rauhassa edes Itä-Suomen harvaanasutuilla seuduilla, missä susi saa elää? Poronhoitoalue kattaa 36% Suomen pinta-alasta, ja sieltä sudet hävitetään. Länsi- ja Etelä-Suomessa on sielläkin kova metsästyspaine.
Tehdyn esityksen perusteella vaikuttaa siltä, että susien ei katsota mahtuvan Suomeen lainkaan.
Tehdyn esityksen perusteella vaikuttaa siltä, että susien ei katsota mahtuvan Suomeen lainkaan.
Vain vähän pihakäyntejä ja petovahinkoja aiheuttaneiden laumojen metsästys
Luonnonvarakeskukselle tekemämme tietopyyntö paljasti, että jotkut kiintiömetsästyksen listalla olevat laumat ovat tehneet vuoden 2026 aikana varsin vähän pihakäyntejä. Ne ovat myös aiheuttaneet vain vähän vahinkoja, tai eivät ollenkaan.
Esimerkiksi Juudinsalon susipari on tehnyt vuoden 2026 aikana vain kolme vahvistettua pihakäyntiä, joista yksikään ei ollut kategoriassa ”vaarallinen”. Tämä on todella vähän. Petovahinkojakin on sattunut vuoden aikana vain kaksi. Toinen esimerkki on Höljäkän lauma. Tassu-rekisterin mukaan se on tehnyt vuonna 2026 vain kolme vahvistettua pihavierailua, mikä on huomattavan vähän. Yksikään niistä ei ole ollut kategoriassa ”vaarallinen”. Petovahinkoja on tältä vuodelta vain kaksi.
Kolmas esimerkki on Kivikiekin lauma. Se elää syvällä Kainuun erämaatyyppisissä metsissä ja on huomattavan harmiton. Vuoden 2026 aikana on se ei ole tehnyt ainuttakaan vahvistettua pihakäyntiä. Petovahinkojakin on ollut tänä vuonna vain yksi.
Neljäs esimerkki on Keikyän lauma. Vuoden 2026 aikana se on tehnyt vain 15 vahvistettua pihakäyntiä, eikä se ole aiheuttanut lainkaan kotieläinvahinkoja.
Mikäli susien kiintiömetsästystä perustellaan susien aiheuttamilla ”vahingoilla ja turvallisuudella”, olisi loogista säästää edes ne laumat, jotka eivät vaaranna turvallisuutta tai aiheuta juuri lainkaan vahinkoja.
Mikäli susien kiintiömetsästystä perustellaan susien aiheuttamilla ”vahingoilla ja turvallisuudella”, olisi loogista säästää edes ne laumat, jotka eivät vaaranna turvallisuutta tai aiheuta juuri lainkaan vahinkoja.
Pidämme myös tärkeänä sitä, että susien mahdollisesti aiheuttamia ongelmia torjuttaisiin tappamisen sijaan muilla keinoin, esimerkiksi lisäämällä lampaiden aitaamista, tekemällä karkotuksia ja välttämällä metsästyskoirien lähettämistä susireviirille.
Sikaruttoalueilla elävien laumojen metsästys
Pyhtään lauma aiotaan metsästää siitäkin huolimatta, että Pyhtään seutu on sikaruttoaluetta ja sudet tutkitusti vähentävät sikaruton leviämistä.
Sudet tutkitusti vähentävät sikaruton leviämistä.
Tutkimus kertoo, että sudet auttavat hillitsemään sikaruton leviämistä saalistamalla sairastuneita yksilöitä ja syömällä raatoja. Suurpetojen ruoansulatusentsyymit tuhoavat tehokkaasti patogeenejä, joten sudet eivät itse levitä sikaruttoa. Tutkijat ovatkin korostaneet, että suurpedoilla on tärkeä rooli tarttuvien sairauksien leviämisen ehkäisyssä ja että tämä tulisi ottaa suurpetopolitiikassa lukuun.
Riistakeskus myöntää perusteluissaan, että ”Paikallisten havaintojen mukaan sudet saalistavat villisikoja” ja että ”Sudet todennäköisesti hyödyntävät alueella mahdollisesti olevia villisian raatoja ravintonaan (…) jos raadot katoavat nopeammin, se voi vähentää riskiä, että tauti leviää raatojen välityksellä”.
Onkin kysyttävä, miksi sudet tapetaan juuri sieltä, missä niitä kipeästi tarvitaan?
Itäisten laumojen ampuminen ilman geneettistä arviota
Tietopyyntöjen mukaan Luonnonvarakeskus ei ole tehnyt selvitystä, joka tarkentaisi esimerkiksi Höljäkän lauman ampumisen vaikutuksia Suomen susikannan geneettiselle monimuotoisuudelle. Kuten Luonnonvarakeskus on korostanut, itäinen susikanta on Suomen susipopulaation geneettiselle monipuolisuudelle erittäin tärkeää, mistä syystä olisi tähdellistä suojella itäistä kantaa.
Kyseiset susipoliittiset päätökset eivät siis valitettavasti perustu tutkittuun tietoon.
Nyt listalla on kuitenkin useita itäisen kannan laumoja, joiden ampumisen vaikutuksista ei tietomme mukaan ole edes tehty selvitystä. Kyseiset susipoliittiset päätökset eivät siis valitettavasti perustu tutkittuun tietoon. Tätä voidaan pitää merkittävänä puutteena – ja asiana, joka vaarantaa Suomen susikannan tulevaisuuden.
Harmittoman susilauman metsästys sisäsiittoisuuden nimissä
Kivikiekin laumaa koskevissa Riistakeskuksen perusteluissa mainitaan, että lisääntyvä pari on lähisukua toisilleen. Ihmisen tehtävänä ei kuitenkaan ole päättää luonnonvaraisten eläinten lisääntymisvalinnoista, eikä asia muodosta myöskään erityistä uhkaa susikannan monimuotoisuudelle.
Susien sisäsiittoisuus liittyy yleensä lauman kuplautumiseen, mikä estää vuorovaikutusta muiden susien kanssa. Ongelman ratkaisu pitkässä juoksussa onkin nimenomaan kuplautumisen estäminen.
Luonnonvarakeskus kirjoittaakin: ”Luke muistuttaa, että sekä itäisen Suomen että koko Suomen susikantaan kohdistuvaa metsästystä ja sen mahdollisia vaikutuksia on syytä tarkastella kokonaisuutena, jossa tavoitteena on Suomen susikannan elinvoimaisuuden turvaaminen kokonaisuutena, ja geneettinen monimuotoisuus yksittäisen lauman tasolla on vain pieni osa kokonaisuutta. Erityisen tärkeänä tarkastelukulmana tulisi olla Itäisen ja Läntisen Suomen susireviirien välisen geenivirran mahdollistaminen ja geneettisen monimuotoisuuden ylläpitäminen.”
Sisäsiittoisuutta koskeva argumentti ei siis ole perusteltu. Taustalta löytyykin toinen, edeltä tuttu perustelu. Riistakeskus nimittäin toteaa, että alueen hirvikanta on heikentynyt. Kuten jo aiemmin toimme esille, Eläinoikeusakatemia pitää tätä perustelua varsin ongelmallisena.
Laumojen ampuminen vain siksi, että ne elävät lähellä asutusta
Kaivolan ja Kivikylän laumat aiotaan ampua vedoten siihen, että ne elävät Lounais-Suomen ”asutussa kulttuurimaisemassa”. Mikä tahansa Lounais-Suomen susilauma tekee samoin, joten peruste ei vakuuta. Myöskään vahvistettuja pihakäyntejä nämä kaksi laumaa eivät ole tehneet erityisen paljoa – määrät ovat moniin muihin laumoihin nähden selvästi vähäisempiä. Vuoden 2026 aikana kumpikaan lauma ei ole Riistarekisterin mukaan aiheuttanut yhtäkään petovahinkoa.
Vuoden 2026 aikana kumpikaan lauma ei ole Riistarekisterin mukaan aiheuttanut yhtäkään petovahinkoa.
Laumojen hävittämiselle ei siten löydy kestäviä perusteita.
Erittäin uhanlaisen lajin kiintiömetsästys on ongelmallista
Myös monien muiden laumojen tappoperusteluissa on selviä epäkohtia. Yhdessä nämä epäkohdat osoittavat, että suden suojelutason alentaminen on nopeasti johtanut susipolitiikan heikkenemiseen – päätöksiä tehdään osaltaan kestämättömin perustein.
Eläinoikeusakatemia pitää maassamme edelleen varsin harvalukuisen ja erittäin uhanalaiseksi luokitellun lajin kiintiömetsästystä ylipäätään ongelmallisena.
Eläinoikeusakatemia pitää maassamme edelleen varsin harvalukuisen ja erittäin uhanalaiseksi luokitellun lajin kiintiömetsästystä ylipäätään ongelmallisena. Se vaarantaa susien tulevaisuuden Suomessa.
Suotuisa suojelutaso on määritetty tutkitun tiedon ja lajisuojelun näkökulmasta aivan liian alhaiseksi, ja laajamittainen tappaminen uhkaa sekä lajin geneettistä monimuotoisuutta että selviytymismahdollisuuksia. Tilanne on erittäin huolestuttava.
Kiintiömetsästyksen motiivit liittyvät pääosin metsästysharrastuksen turvaamiseen.
Kiintiömetsästyksen motiivit liittyvät pääosin metsästysharrastuksen turvaamiseen. Aikana, jolloin ihmisen aiheuttama luontokato köyhdyttää maamme luonto huolestuttavaa vauhtia, on tarpeellista viimein liikkua pois vain ihmisen omaa etua korostavasta maailmankuvasta kohti rinnakkaiseloa muiden lajien kanssa.
Mitä tulee susia koskeviin pelkoihin, olisi niihin syytä tarttua yltyvän demonisoinnin sijaan tiedepohjaisella tiedottamisella, joka kertoo susien käyttäytymisestä realitisella tavalla.
Susien mahdollisesti aiheuttamat haitat ovat huomattavan pieniä verrattuna ihmisen luonnolle aiheuttamaan haittaan.
On myös tärkeä tunnistaa, että susien mahdollisesti aiheuttamat haitat ovat huomattavan pieniä verrattuna ihmisen luonnolle aiheuttamaan haittaan. Ihmisen toimet ovat johtaneet ilmastokriisiin, luontokatoon ja moniin muihin luonnon kohtaamiin valtaviin ongelmiin. Nämä vaikutukset näkyvät myös Suomen luonnossa.
Olisikin rakentavaa etsiä keinoja vähentää ihmisen aiheuttamia ongelmia, jotka uhkaavat sekä muuta luontoa että oman lajimme selviytymismahdollisuuksia. Niihin suhteutettuna ovat susien aiheuttamat haitat äärimmäisen marginaalisia ja asia, jota voidaan ehkäistä muutoinkin kuin tappamalla.
Maassamme on 5 600 000 ihmistä, 800 000 koiraa ja vain noin 500 sutta. Nämä luvut paljastavat olennaisimman. Siksi susien kiintiömetsästyksestä tulisi luopua.
Eläinoikeusakatemia ry:n puolesta,
Elisa Aaltola, eläin- ja ympäristöetiikan dosentti, toiminnanjohtaja
Iia Suomi, biologi
***
Lähteet:
Guimarães, Nuno & Álvares, Francisco & Kropil, Rudolf & Smolko, Peter. (2023). The role of wolf predation on wild boar to control African Swine Fever: insights from a multi-prey system in central Europe.
Szewczyk M. et al. (2021). Evaluation of the Presence of ASFV in Wolf Feces Collected from Areas in Poland with ASFV Persistence. Viruses. 14;13(10):2062.
Tanner, E., et al. (2019). Wolves contribute to disease control in a multi-host system. Scientific Reports, 9(1), 7940.