Farmilla tapahtui niin kamalia asioita, että jo niiden miettiminen saa kyynelet valumaan poskia pitkin.
Työskentelin kirjolohien poikaskasvattamolla joitakin vuosia sitten. Kyseinen työjakso oli ehkä yksi elämäni traumatisoivimmista kokemuksista, jonka jälkeen en ole pystynyt katsomaan lohifileeseen päinkään. Farmilla tapahtui niin kamalia asioita, että jo niiden miettiminen saa kyynelet valumaan poskia pitkin.
Kyseessä oli läpivirtauskasvattamo. Läpivirtauskasvattamo tarkoittaa sitä, että kalat eivät ole vesistössä kassissa, vaan hallissa tai ulkona altaissa, ja lähivesistön vesi virtaa kasvattamon läpi. Eli puhdas vesi tulee laitokselle ja likainen lähtee. Laitoksen tekniikka petti muutamia kertoja, ja vedenkierto muutamaan altaaseen estyi.
Vielä elossa olevat olivat aivan harmaita ja haukkoivat henkeä altaan pinnassa.
Aamuisella kierroksellani jouduin kohtaamaan altaan jossa oli pohja valkoisena kuolleista kaloista. Vielä elossa olevat olivat aivan harmaita ja haukkoivat henkeä altaan pinnassa. En tule unohtamaan tätä näkyä ja sen aiheuttamaa hätää koskaan.
Kuolevat kalat viskattiin jo kuolleiden kanssa samaan astiaan ilman tainnutusta tai lopetusta.
Kun kaloja rokotettiin, ne nukutettiin ja ajettiin rokotuskoneen läpi. Osa kaloista oli rokotuskoneeseen väärän kokoisia ja ne lentelivät ympäriinsä ja jätettiin maahan kuolemaan tai viskattiin astiaan. Sama juttu oli kuolleiden tai kuolevien kalojen kerääminen aamuisin ja iltaisin kala-altaista. Kuolevat kalat viskattiin jo kuolleiden kanssa samaan astiaan ilman tainnutusta tai lopetusta.
Pahimpina päivinä keräsin yhdestä altaasta tuhansia kuolleita ja kuolevia kaloja.
Työsuhteeni aikana kasvattamolle iski kerran paha flavobakteeritilanne. Pahimpina päivinä keräsin yhdestä altaasta tuhansia kuolleita ja kuolevia kaloja.
Kaikista pahin oli kuitenkin se, kun kalat haettiin vietäväksi kassikasvattamoon. Ne ajettiin lajittelukoneen läpi, ja liian isot ja liian pienet jäivät farmille kun muut lähetettiin matkoihinsa.
Jäljelle jääneiden kalojen (joita oli varmasti tuhansia) ruokinta lopetettiin.
Jäljelle jääneiden kalojen (joita oli varmasti tuhansia) ruokinta lopetettiin, koska laitoksen kierto valmistautui taas uuden sukupolven saapumiseen eikä ylimääräistä ruokaa ollut enää jäljellä. Sain luvan hakea kalanruokapussin ja aloin ruokkia kaloja päivittäin.
Yhtenä päivänä huomasin, että kalat olivat alkaneet syödä toistensa silmiä.
***
Kirjoitus julkaistaan anonyyminä kirjoittajan yksityisyyden suojelemiseksi.
Julkaistu 19.2.2025