Eläintuotanto ajaa uusien pandemioiden syntyä

Ihmiset eivät enää kuole yhtä usein tartuntatauteihin kuin aiemmin. Tämän takia saattaa olla hämmentävää kuulla, että nykyään ihmiset sairastavat todennäköisesti useammin tartuntatauteja kuin koskaan ennen historiassaan.

Eläinteollisuus, luontokato ja pandemioiden aikakausi

Tartuntatautien suuri määrä johtuu siitä, että meitä ihmisiä on paljon (yli 8 miljardia) ja että me olemme niin tiiviisti yhteydessä toisiimme. Tällöin tartuntatautien on helppo levitä. Ylläpidämme siis suurta määrä tauteja, koska viruksilla ja bakteereilla on aina seuraava isäntä, johon siirtyä.

Tartuntataudit eivät synny tyhjästä: suurin osa tartuntataudeistamme on tullut muilta lajeilta. Yleensä antajapuolen lajit ovat samankaltaisia kuin me, eli muita kädellisiä, tai sitten lajeja, jotka ovat fyysisesti lähellä meitä, eli lemmikkejä ja tuotantoeläimiä. Tuhkarokkoviruksen lähin sukulainen on maailmasta juurittu karjaruttovirus. Oletettavasti tuhkarokko syntyi, kun karjaruttovirus hyppäsi karjasta ihmiseen.

Ihmiskunta elää pandemioiden aikakautta. Aikaisemmin historiassa ihmiset eivät liikkuneet tarpeeksi, jotta taudinaiheuttajat olisivat voineet levitä tehokkaasti ympäri maailman, mutta 1800-luvun lopusta laiva- ja lentoliikenne on yhdistänyt ihmiset toisiinsa kaukaisimmistakin kolkista. Pandemiat eivät käytännössä olleet mahdollisia ennen kuin ihminen yhdisti koko maailman.

Taudinaiheuttajien hyppyä ihmiseen edesauttaa etenkin kaksi tekijää: tuotantoeläinten valtava määrä ja luonnon elinympäristöjen tuhoutuminen.

Ihmisten määrän ja liikkumisen lisäksi patogeenien siirtyminen muilta lajeilta ihmiseen lisää tartuntatautiriskejä. Yleensä vaarallisia pandemioita tuottavat juuri taudinaiheuttajat, jotka eivät ole aiemmin tarttuneet ihmisiin. Taudinaiheuttajien hyppyä ihmiseen edesauttaa etenkin kaksi tekijää: tuotantoeläinten valtava määrä ja luonnon elinympäristöjen tuhoutuminen.

Tuotantoeläinten tehotuotanto on tartuntatautiriski, koska tiheästi kasvavien ja geneettisesti samankaltaisten eliöiden välillä taudit leviävät vauhdilla. Broileri- tai sikatila on taudinaiheuttajalle lottovoitto. Tämän takia eläintilojen taudintorjuntaan (niin ehkäisyyn, valvontaan kuin itse estotoimiinkin) käytetään valtavasti resursseja.

Broileri- tai sikatila on taudinaiheuttajalle lottovoitto.

Luonnon elinympäristöjen tuhoutuminen puolestaan ajaa ihmisiä ja muita eläimiä yhä lähemmäs toisiaan ja pienentää eläinyhteisöjen monimuotoisuutta. Luonnon monimuotoisuuden supistuessa taudit leviävät paremmin ja taudinaiheuttajat ovat tyypillisesti sellaisia, jotka voivat tartuttaa monia lajeja. Lopputuloksena tartuntariskit ihmisille kasvavat.

Lintuinfluenssa syntyy lintutiloilla

Lintuinfluenssa on erinomainen esimerkkinä siitä, miten nykymaatalous ajaa tautien leviämistä. Se on viimeisen muutaman vuoden ajan levinnyt ympäri maailmaa.

Influenssat ovat viruksia, jotka ovat aiheuttaneet viisi pandemiaa viimeisen reilun sadan vuoden aikana sekä luultavasti yhtä monta pandemiaa tätä edeltävän 400 vuoden aikana. Tappavimmat näistä, kuten espanjantauti, ovat aiheuttaneet kymmenien miljoonien ihmisten kuoleman. Pandemian loppuessa influenssat muuttuvat kausittaisesti maapalloa kiertäviksi tartunnoiksi, jotka tappavat vuosittain arviolta 290 000 – 650 000 ihmistä, Suomessakin noin tuhat ihmistä joka vuosi.

Ihmisen influenssat ovat tyypillisesti peräisin joko linnuista tai sioista. Kummassakin tapauksessa eläintuotannolla on merkittävä rooli. Uusi ihmisiin siirtyvä lintuinfluenssakanta voi syntyä kahta kautta: joko vähittäisen geneettisen muuntumisen (antigenic drift) avulla, jolloin viruksen perimässä muuttuu yksi emäs kerrallaan, tai nopeamman geneettisen vaihdoksen (antigenic shift) kautta, jolloin kaksi virusta vaihtaa keskenään geneettistä materiaalia.

Käytännössä uudet lintuinfluenssakannat syntyvät lintutiloilla, kun vähemmän vaaralliset influenssavirukset siirtyvät yksilöstä toiseen ja muuntuvat samalla voimakkaammin tautia aiheuttaviksi. Tätä kehitystä ajaa evoluutio. Parhaiten menestyvät ne influenssavirukset, jotka ovat alttiimpia leviämään, ja hyvän leviämistehon seurauksena virus yleensä aiheuttaa myös vakavamman taudin.

Lintutila toimii lintuinfluenssalle kuin kaupungit tuhkarokolle.

Ainoastaan yhden maailmalla havaituista kymmenistä vakavaa tautia aiheuttavista lintuinfluenssakannoista on epäilty syntyneen luonnonvaraisissa linnuissa. Ilmiö johtunee siitä, että influenssan muuntautuessa tappavammaksi se samalla vaikeuttaa omaa leviämistään; jos linnut kuolevat nopeammin kuin kohtaavat muita lintuja, virus ei pysty leviämään. Lintutila toimii lintuinfluenssalle kuin kaupungit tuhkarokolle: lintuja on niin tiheässä, että luonnonvalinta ei etene vähemmän tappavaan suuntaan, vaan mahdollistaa vaarallisten kantojen synnyn. Hyvänä puolena voidaan pitää sitä, ettei kanojen välillä tehokkaammin leviävä influenssavirus välttämättä tartu ihmiseen yhtä jouhevasti.

Pandeemisen influenssan synnyssä geneettinen vaihdos on vikkelämpää ja virus saattaa sopeutua ihmiseen nopeammin. Jos esimerkiksi lintuperäinen ja ihmisperäinen lintuinfluenssa tarttuvat samaan eläimeen, virukset voivat vaihtaa geneettistä materiaalia. Tällöin saattaa syntyä uudenlainen virus, joka on jo valmiiksi hyvin sopeutunut leviämään ihmiseen, mutta riittävän erilainen aiheuttamaan vakavan taudin.

Koska lintuinfluenssa ei tartu kovin hyvin ihmiseen, pelkona on lähinnä, että (ihmis)influenssaa sairastava ihminen saa myös lintuinfluenssatartunnan, jolloin syntyy uusi, paremmin leviävä virus. Toinen merkittävä pelko on, että sika – johon sekä ihmis- että lintuinfluenssa tarttuu helposti – saa molemmat virukset, jolloin geneettisen materiaalin vaihto tapahtuu siassa.

Mikään lintuinfluenssa ei ole aiemmin tappanut luonnonvaraisia lintuja yhtä paljon.

Nykyinen maailmaa kiertävä lintuinfluenssakanta H5N1 on havaittu ensimmäisen kerran vuonna 1996 Kiinassa. Sen on epäilty syntyneen tyypillisellä tavalla: vähemmän vaaralliset lintuinfluenssakannat kiinalaisilla lintutiloilla ovat aikojen saatossa siirtyneet luonnonvaraisiin lintuihin. H5N1 levisi hitaasti ympäri maailman, kunnes viime vuosina sen on havaittu levinneen nopeammin ja tappaneen valtavasti luonnonvaraisia lintuja.

Syyksi on epäilty alkuperäisen lintuinfluenssakannan ja Euroopan luonnonvaraisissa linnuissa esiintyneen lintuinfluenssakannan geneettistä vaihdosta, joka on luonut paremmin leviävän uuden kannan. Tämänhetkinen tilanne on ennennäkemätön, sillä mikään lintuinfluenssa ei ole aiemmin tappanut luonnonvaraisia lintuja yhtä paljon.

Lintuinfluenssa leviää yleensä suhteellisen rajatusti luonnonvaraisissa linnuissa, mutta lintutilat lisäävät leviämistä. Tyypillinen ilmiö on, että jos lintuinfluenssa pääsee leviämään luonnonvaraisista linnuista esimerkiksi broileritilalle, virus leviää nopeasti tilan läpi, tartuttaa tuhansia broilereja ja erittyy tilalta ulos päin siinä määrin, että suurempi ryhmä tilan liepeillä asuvia luonnonvaraisia lintuja saa tartunnan. Lintutilat toimivat siis viruksen leviämisen vahvistimina.

Eurooppalainen ja amerikkalainen lintuinfluenssan hallinnan keino on ollut käytännössä tappaa kaikki linnut tiloilta, joissa on havaittu lintuinfluenssaa. Nykyisen lintuinfluenssaepidemian ensimmäisenä vuonna (2021-22) tapettiiin ainakin 140 miljoonaa lintua.

Epidemia on niin laaja, että jotkut maat ovat jo ehdottaneet lintujen rokottamista lintuinfluenssaa vastaan. Rokote suojaa lintuja, mutta ei täydellisesti. Tällöin on mahdollista, että lintujen kesken leviää tautia, joka on niin lievä, ettei sitä havaita. Toistaiseksi rokotusta onkin vastustettu, koska sen avulla virus voisi levitä huomaamattomasti, jolloin viruksella olisi enemmän mahdollisuuksia hypätä ihmisiin. Broilerien rokottaminen suojaisi lintuja, mutta ei tekisi viruksesta vähemmän vaarallista ihmisille.

Lintuinfluenssa on tarttunut turkiseläimiin

Suomessa lintuinfluenssa aiheutti merkittävän kriisin turkistuotannon parissa kesällä 2023, eivätkä kriisin laineet ole vieläkään laantuneet. Lintuinfluenssa pääsi tarttumaan linnuista, todennäköisesti naurulokeista, turkiseläimiin ja tämän jälkeen turkistarhoilla yksilöstä toiseen. Tapaus on huolestuttava, koska nisäkkäinä turkiseläimet ovat samanlaisempia ihmisen kanssa kuin linnut. Turkiseläimiin paremmin sopeutuva virus saattaakin sopeutua paremmin myös ihmiseen.

Lisäksi turkistarhalla työskentelevät ihmiset altistuvat lintuinfluenssalle. Riskinä on, että tarhalla työskentelevä ihminen, jolla on ihmisinfluenssatartunta, saa lisäksi lintuinfluenssatartunnan, minkä seurauksena virukset vaihtavat geneettistä materiaalia. Tällöin voisi syntyä uusi pandeeminen influenssaviruskanta.

Turkiseläimiin paremmin sopeutuva virus saattaakin sopeutua paremmin myös ihmiseen.

Tartuntaketjujen pysäyttämiseksi turkistarhoilla, joilla influenssaa havaittiin, määrättiin lopetettavaksi lähes puoli miljoonaa minkkiä, kettua ja supikoiraa. Näistä lopetuksista on maksettu turkistarhaajille korvauksia, joiden määrän on noussut yli 50 miljoonaan euroon.

Lintuinfluenssa pääsi leviämään turkistarhoille, koska tarhoilla ei oltu estetty luonnonvaraisten lintujen pääsyä kontaktiin turkiseläinten tai näiden rehujen kanssa. Turkistarhojen varjotalot voivat olla hyvin avoimia luonnonvaraisille eläimille. Vuonna 2023 lintuinfluenssa levisi erityisesti naurulokkien keskuudessa, ja Pohjanmaalla on samalla alueella sekä turkistarhoja että naurulokkiyhdyskuntia. Helposti saatava turkiseläinten rehu oli tietenkin lokeillekin mieleen, minkä vuoksi tarhoilla parveili lukuisia lintuja.

Suomen turkistarhatilanne nousi kansainväliseksi kohuksi, ja lintuinfluenssakriisi aiheutti myös viranomaisissa paniikkireaktioita. Esimerkiksi Riistakeskus antoi turkistarhoille luvan poiketa rauhoitusmääräyksistä ja ampua muun muassa 2 000 naakkaa, 2 000 kesykyyhkyä ja 2 000 räkättirastasta, vaikka näillä lajeilla ei ole Suomessa lintuinfluenssaa havaittu. Päätös on järjetön ja kaikkien asiantuntijaneuvojen vastainen, koska eläinten ampuminen ja hätisteleminen voi entisestään lisätä taudin leviämistä, ei estää sitä.

Vuoden 2023 tilanne oli vain odottanut tapahtumistaan.

Viranomaisten puolustukseksi on mainittava, että lintuinfluenssan leviämien turkistarhoilla oli yllättävää, koska vastaavaa ei ollut tapahtunut ennen nykyistä lintuinfluenssakantaa. Jälkikäteen on kuitenkin mahdollista nähdä, että turkistarhat ovat haavoittuvaisia. Vuoden 2023 tilanne oli vain odottanut tapahtumistaan.

Ruokaviraston keräämien näytteiden perusteella näyttäisi siltä, että suurin osa tarhoilla ja luonnonvaraisissa linnuissa havaitusta viruksen monimuotoisuudesta löytyy yhdeltä turkistarhalta. Näytteiden määrä tutkimuksessa oli suhteellisen pieni, joten johtopäätösten kanssa on oltava varovainen. Näytteiden virussekvenssien vertailu antaa kuitenkin ymmärtää, että virus on päässyt yhdelle turkistarhalle suhteellisen varhaisessa vaiheessa, lisääntynyt tällä tarhalla ja sitten levinnyt tarhalta laajalti luonnonvaraisiin lintuihin ja suoraan tai epäsuorasti muille tarhoille. Tämä yksittäinen turkistarha on saattanut toimia influenssaviruksen leviämisen vahvistimena, kuten siipikarjatilat tyypillisesti.

Uusin yllätys on lehmien lintuinfluenssa

Tänä keväänä lintuinfluenssa aiheutti uuden yllätyksen, kun virus levisi Yhdysvalloissa lehmiin.      

Heinäkuun alkuun mennessä lintuinfluenssaa oltiin havaittu 136 maitotilalla 12 eri osavaltiossa. Näillä tiloilla on työskennellyt valtava määrä ihmisiä. Tiloilla asuu myös muita eläimiä, kuten esimerkiksi sikoja ja kanoja, ja tiloilta on päätynyt paljon maitoa myyntiin. Viranomaisten reaktio oli taas – tässä vaiheessa jo ehkä odotetustikin – hidas. Maitotuotanto on Yhdysvalloissa valtava bisnes, joten näyttävät ja tehokkaat toimet luultavasti pelästyttäisivät kuluttajat ja maitoteollisuus kärsisi. Lopputuloksena syntyi hitaasti paljastuva epidemia, joka ei vaikuta olevan hallinnassa. Virus kuolee, kun maito pastöroidaan, mutta kuluttajien luottamus palaa hitaammin.

Maidontuotanto kohtaa monia haasteita. Esimerkiksi Yhdysvalloissa maitotiloilla on paljon ympärivuotista halpaa maahanmuuttajien muodostamaa työvoimaa. Tyypillisesti maataloustyö on kausittaista, joten maataloustyöhön ei saa ympärivuotisia viisumeita. Maitotiloilla sen sijaan tarvitaan pysyvää työvoimaa, ja viisumien puute on johtanut siihen, että monet työntekijät ovat paperittomia. Maitotiloilla tartuntariskien etulinjassa on siis ihmisiä, joilla ei ole terveydenhoitoa ja jotka välttelevät viimeiseen asti joutumasta tekemisiin viranomaisten kanssa. Tämä tekee lehmien epidemian hillitsemisen vaikeammaksi ja mahdollisten ihmistartuntojen kartoittamisen vielä haasteellisemmaksi.

Tartuntavaarallinen maito muuttuu ongelmajätteeksi.

Yksi lehmä tuottaa maidontuotantoaikaan keskimäärin 60 litraa maitoa vuorokaudessa. Tämä on mukavaa tilalliselle silloin, kun maito voidaan myydä. Mutta jos lehmä saa lintuinfluenssatartunnan, eikä maito enää kelpaa myytäväksi, siitä pitää hankkiutua eroon. Tartuntavaarallinen maito muuttuu tällöin ongelmajätteeksi. Maitotiloilla ei ole käytännössä mitään helppoja tapoja hankkiutua eroon useista kuutioista maitoa päivittäin. Tällöin toivotaan, että virus kuolee maidosta nopeasti, kun se lasketaan esimerkiksi imeytysaltaisiin.

Olennainen kysymys tietenkin on, miten ja miksi lintuinfluenssa pääsi tarttumaan lehmiin. Eläintuotantoon liittyy olennaisesti eläimien siirtäminen paikasta toiseen massiivisessa mittakaavassa. Nähtävästi lintuinfluenssa on päässyt leviämään lehmien välillä sekä kuljetustilanteissa että lypsylaitteiden välityksellä, minkä lisäksi samassa tilassa olleet eläimet ovat voineet saada tartunnan myös ilmateitse.

Riski on ollut aina olemassa ja se on suuri.

Onko viruksen tarttuminen lehmiin ollut jotenkin erikoista ja yllättävää, vai onko riski ollut aina olemassa? Saksalaisten tutkijoiden kudostutkimuksista, joissa tutkijat kasvattivat karjan utarekudosta ja testasivat, kuinka helposti lintuinfluenssavirus tarttuu siihen, saatiin juuri tuloksia. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että riski on ollut aina olemassa ja että se on suuri; lintuinfluenssa nimittäin tarttuu helposti juuri lehmien utareisiin. Kuitenkin vasta kun lintuinfluenssa alkoi levitä luonnonvaraisissa linnuissa nykyisellä vauhdilla, virus pääsi leviämään myös lypsykarjaan.

Tapaukset turkistarhoilla ja maitotiloilla herättävät varsin perustellun huolen siitä, mitkä muut ihmiseen kosketuksissa olevat eläimet ovat erilaisten laajamittaisten influenssa-aaltojen uhkavyöhykkeellä. Esimerkiksi Puolassa lintuinfluenssa levisi laajalti lemmikkikissojen keskuudessa kesällä 2023. Viranomaisten toiminta oli tässä tapauksessa kuitenkin niin hidasta, ettei lähdettä tai sitä, levisikö lintuinfluenssa kissojen välillä, saatu selville.

Uusi pandemia syntyy enemmin tai myöhemmin – ja lihantuotannolla on näppinsä pelissä

Lintuinfluenssa osoittaa monin tavoin eläintuotannon heikkoudet: teollisen mittakaavan eläintenpito auttaa luomaan uusia laajalti leviäviä viruskantoja. Kun virus sitten leviää luonnonvaraisista linnuista takaisin tiloille, tuotantotilojen suojaukset pettävät, valtava määrä eläimiä tapetaan viruksen leviämisen estämiseksi, ja heikossa asemassa olevat ihmiset altistuvat tartuntariskeille.

Sivullisina uhreina nykyisessä lintuinfluenssaepidemiassa on kuollut satoja miljoonia luonnonvaraisia ja tuotannossa pidettyjä lintuja, satoja tuhansia merinisäkkäitä ja tuhansia muita eläimiä.

Teollisen mittakaavan eläintenpito auttaa luomaan uusia laajalti leviäviä viruskantoja.

Lintuinfluenssasta puhutaan ja sitä pelätään, koska se voi aiheuttaa seuraavan pandemian. Koska se sitten muuttuu pandemiaksi? Tähän ei tiedetä vastausta. Saattaa olla, että se on jo muuttunut paremmin ihmisiin tarttuvaksi ja että ensimmäiset tapaukset ovat jo kehkeytymässä. Saattaa myös olla, että pandemia syntyy ensi vuonna tai on mahdollista, ettei tämä lintuinfluenssakanta koskaan muodosta pandemiaa.

Lihantuotannon vähentämisellä voidaankin pienentää pandemioiden riskiä.

Selvää kuitenkin on, että uusi pandemia tulee ennemmin tai myöhemmin. Se voi olla influenssa – ehkäpä juuri lintu- tai sikainfluenssa. Uusi pandeeminen influenssa on varmasti jo itämässä jollain sika-, hanhi- tai broileritilalla. Seuraava pandemia voi toisaalta olla myös jonkun muun taudinaiheuttajan, esimerkiksi koronaviruksen, aikaansaama (kuten tapahtui vuonna 2019). Tällöin lähtöpisteenä voivat olla lepakot, joiden elinympäristö on tuhoutunut, kun metsää on hakattu lihakarjan rehupelloiksi.

Seuraavan pandemian ajankohtaa tai sen taustalla olevaa taudinaiheuttajaa ei tiedetä, mutta se tulee varmasti linkittymään tavalla tai toisella lihantuotantoon. Lihantuotannon vähentämisellä voidaankin pienentää pandemioiden riskiä.

Henkilökohtaisella päätöksellä vähentää lihan kulutusta tai lopettaa se kokonaan on monia terveysvaikutuksia. Yksi näistä on tautien leviämisen ehkäiseminen.