Kissan ja ihmisen yhteiselon historiaa
Kissojen varhaisimmat esivanhemmat elivät Pohjois-Afrikan kuivilla aavikoilla, joissa vaativa ympäristö tarjosi vain niukalti lihansyöjille sopivaa ravintoa. Se lienee syy, miksi osa esivanhemmista lähti muualle etsimään helpompia olosuhteita. Niitä löytyi Egyptistä ihmisten asumusten liepeiltä, jonne kissat asettuivat yli 8000 tuhatta vuotta sitten.
Yhteinen hyöty vauhditti kissojen ja ihmisten rinnakkaisen elämän alkua. Molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä järjestelyyn, jossa metsästäjille riitti ravintoa ja viljavarastojen jyrsijämäärät pysyivät hallinnassa.
Pari tuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua sosiaalisimmat ja luonteeltaan kesyimmät hiirestäjät alkoivat sietää paremmin ihmislajin läheisyyttä. Siinä vaiheessa ensimmäiset kissat tassuttelivat sisälle koteihin ja asettuivat lemmikeiksi.
Kun yhteisissä huoneissa eläminen alkoi sujua ja lajien välinen luottamus oli syntynyt, molemminpuolinen tunneside sai alkunsa.
Tämän päivän kissat ovat pentumaisen leikkisiä myös aikuisina, mutta saalistajan luonne on säilynyt siitä huolimatta.
Nykyisen kaltaisia rotukissoja ryhdyttiin kasvattamaan 1800-luvun loppupuolella, mutta valikoivalla lisääntymisellä aikaansaadut muutokset ovat kohdistuneet pääosin ulkomuotoon. Domestikaation myötä lajin ominaisuudet ovat kuitenkin muovautuneet ihmistä miellyttävään suuntaan. Tämän päivän kissat ovat pentumaisen leikkisiä myös aikuisina, mutta saalistajan luonne on säilynyt siitä huolimatta.
Yhteiselämään sopeutuneet kissat eivät koe silmiin katsomista haasteena, vaan siitä on tullut osa lajiemme välistä sosiaalista vuorovaikutusta. Kissan huomatessa olevansa ihmisen huomion kohteena, hän osaa hyödyntää tilanteen pyytämällä ruokaa häntä katsovalta ja nimeltä kutsuvalta henkilöltä.
Naukuminen on tarkoitettu ihmisille
Lapset tietävät jo varhain, että kissa sanoo miau. Naukuminen on ääntelyä, jota kissat käyttävät kommunikoidessaan ihmislajin kanssa. Se ei ole pelkkä äänimerkki, vaan sisältää yleensä selkeän viestin.
Kissojen kanssa asuvat oppivat ymmärtämään naukumisen erilaisia sävyjä.
Kissojen kanssa asuvat oppivat ymmärtämään naukumisen erilaisia sävyjä. Milloin on nälkä, milloin pitää avata ovi, milloin on aika nousta sängystä. Joskus miau voi myös olla kutsu pitämään seuraa.
Äänekäs naukuminen käy ikävästi ihmisen korvaan ja siksi on oletettu, että ääni sisältäisi samoja taajuuksia kuin lapsen itku. Se olisi kissakansan ovela veto kilpailla huomiosta. Kuulostaa johdonmukaiselta, mutta taajuusväitettä ei ole kyetty tutkimuksissa vahvistamaan.
Keskenään kissat kommunikoivat pienellä sirinällä ja säksätyksellä. Jos sitä haluaa kuulla, pitää asua vähintään kahden kissan kanssa. Toisenlajisen on vaikea saada selkoa sirityksen sisällöstä.
Kissat ymmärtävät puhetta
Arjessa syntyy helposti tilanteita, joissa kissat eivät näytä ymmärtävän puhetta. Kun kutsun lemmikkiä tulemaan luokse, mitään ei tapahdu.
Todennäköisesti hän kuitenkin kuulee ja ymmärtää, mutta syystä tai toisesta päättää olla reagoimatta. Omapäisyyden yhtenä syynä voi olla, ettei kissoja ole jalostettu toimimaan yhteistyössä ihmisen kanssa.
Omapäisyyden yhtenä syynä voi olla, ettei kissoja ole jalostettu toimimaan yhteistyössä ihmisen kanssa.
Tutkimukset osoittavat kiistatta, että kissat tunnistavat ihmisensä äänen. Lisäksi he ymmärtävät oman nimensä ja muiden samassa taloudessa elävien kissojen nimet riippumatta siitä, onko puhuja tuttu vai tuntematon.
Vähän vaativammassa testissä kissat osaavat yhdistää puhutun sanan ja siihen liittyvän kuvan nopeasti jo muutaman harjoituskerran jälkeen. Jos sanaan liittyvä kuva vaihtuu, kissat huomaavat eron.
Aikuiset kissat näyttävät oppivan sana-kuvaparit nopeammin kuin lapset.
Vastaavalla tavalla tutkitaan lasten sanojen oppimista. Saman menetelmän ansiosta lajien välisiä tuloksia on mahdollista verrata. Kiinnostavaa kyllä, aikuiset kissat näyttävät oppivan sana-kuvaparit nopeammin kuin lapset.
Kissa arvioi meitä kokonaisvaltaisesti
Me ihmiset luemme tunteet toistemme kasvoilta nopealla vilkaisulla. Vihaiset pistävät varomaan, iloiset vapautumaan. Nykyään tiedämme, että kissat pystyvät samaan.
Asiaa tutkittiin koeasetelmassa, jossa huoltajansa sylissä istuvalle kissalle näytettiin tunteita ilmaisevia kuvia ihmisten ja kissojen kasvoista. Ilmeet olivat iloisia ja vihaisia molemmissa ryhmissä. Kuviin liittyi ääni, joka oli joko tunnetilaa vastaava tai sille vastakkainen. Kissojen reaktiot kuva-ääni-pareihin videoitiin ja analysoitiin.
Kissat yhdistivät sekä lajikumppanien että ihmisten tunnepitoiset äänet oikeaan ilmeeseen. He myös erottivat positiiviset ja negatiiviset tunteet. Tulos osoittaa, että kissoilla on yleiskuva tunteistamme, ja että he osaavat myös tulkita niitä.
Kissoilla on yleiskuva tunteistamme.
Olen päässyt todistamaan näitä taitoja läheltä. Muutaman kuukauden ikäinen kissani oli jokunen päivä aikaisemmin muuttanut perheeseeni. Istuin peilin edessä kiertämässä hiuksiani isoille rullille, kun pentu sattui astumaan huoneeseen.
Minut havaitessaan hän jähmettyi oviaukkoon ja tuijotti silmät ymmyrkäisinä. Sitten karvat nousivat hitaasti pystyyn. Perhe naureskeli, että näytän niin kamalalta, että kissakin säikähtää.
Paplareista opin paljon. Jo nuori pentu katsoi kasvojani tarkasti ja piti päässäni olevia rullia vastineena pystyssä sojottaville karvoille. Siksi hän tulkitsi minut vihamieliseksi ja vastasi lajinsa mukaisesti.
(Karvojen nousu tapahtuu itsestään kissan kokiessa voimakkaita tunteita, kuten pelkoa, vihaa tai innostusta. Vastaavissa tilanteissa oma ihomme nousee kananlihalle.)
Kissojen sosiaaliset suhteet joustavat tilanteen mukaan
Kissoja luullaan yksineläjiksi, mutta tutkimustieto osoittaa heidän olevan sosiaalisesti joustavia. Jos ravinto ja elintila riittävät, kissat elävät mielellään sosiaalisissa ryhmissä. Toisaalta he tulevat toimeen yksin, jos resursseja on niukasti.
Jos ravinto ja elintila riittävät, kissat elävät mielellään sosiaalisissa ryhmissä.
Kissat muodostavat sosiaalisia suhteita myös meihin ihmisiin. Jokunen vuosi sitten tehtiin kyselytutkimus, jonka tavoitteena oli selvittää kissojen ja heidän ihmistensä välisiä tunnesiteitä. Tulokset osoittivat, että kissojen ja huoltajien välisiä suhteita on monenlaisia.
Noin kahdessa kolmasosassa tapauksista kissan suhde ihmiseensä perustui turvalliseen kiintymykseen. Yhdessä kolmasosassa kiintymyssuhteeseen taas sisältyi ristiriitaisia tai vältteleviä piirteitä. Rakenteeltaan ja jakautumaltaan vastaavan kaltaisia kiintymystyylejä on todettu myös koirilla ja lapsilla.
Kiintymystä edesauttaa molemminpuolinen ymmärrys. Aikojen kuluessa kissat ovat kehittäneet taitoja tunnepitoisten signaaliemme ymmärtämiseksi. He osaavat käyttää tuota ymmärrystä päätöksenteon tukena erityisesti epäselvissä tai jännittävissä tilanteissa.
Kissat kykenevät ”sosiaaliseen viittaamiseen”.
Kissat siis kykenevät ”sosiaaliseen viittaamiseen” (esimerkiksi ilmeiden tarkkailuun sen hahmottamiseksi, miten tiettyyn tilanteeseen kannattaa reagoida) kuten koirat ja lapset. He kuitenkin noudattavat saamiaan tunnesignaaleita kissamaisesti, silloin kun heille sopii.
Elinympäristö vaikuttaa käyttäytymiseen
Tieteellisissä tutkimuksissa käytetään usein herkkiä laiteita, jotka käytännön syistä asennetaan laboratorioon, jonne tutkimukseen osallistuvat eläimet tuodaan. Kuljetus ja vieras ympäristö taas aiheuttavat stressiä, joka vaikuttaa tuloksiin. Kun halutaan tietää, miten rennot ja stressaantumattomat kissat käyttäytyvät, tutkimus on tarpeen tehdä tutussa ympäristössä.
Tuoreessa kokeessa verrattiin erilaisten asuinympäristöjen vaikutusta kissojen käyttäytymiseen. Vieraan paikan aiheuttama stressi vältettiin viemällä testisarja kissojen kotioloihin. Osa heistä asui yksityisissä kodeissa, toinen osa löytöeläintaloissa.
Testin aikana kissa oli koehuoneessa joko yksin tai tuttujen tai tuntemattomien ihmisten seurassa. Henkilöt poistuivat ja palasivat, lähestyivät kissaa tai kutsuivat tätä nimeltä. Kissan reaktiot tallennettiin videolle ja analysoitiin.
Kaikki tutkimuksen eläimet osoittivat käyttäytymisellään kiintymyssuhteita ihmisiinsä.
Kaikki tutkimuksen eläimet osoittivat käyttäytymisellään kiintymyssuhteita ihmisiinsä, mutta ne olivat laadultaan erilaisia.
Kotikissojen tunneside osoittautui vahvaksi. Arvio perustui huomioon, että he etsivät usein ihmistensä fyysistä läheisyyttä. Laitoshoidokit turvautuivat hoitajiin harvemmin, joten heidän tunnesiteensä luokiteltiin epävarmemmaksi.
Tulokset vahvistavat kokemusperäiset havainnot, että elinympäristö ja sen mahdollistamat ihmissuhteet vaikuttavat kissojen käyttäytymiseen. (Tutkimuksessa ei otettu huomioon kissojen persoonallisuuseroja, mutta tuloksia pidetään silti luotettavina.)
Hajut ovat kissalle tärkeitä
Metsästävät kissat käyttävät pääasiassa näköä ja kuuloa saaliin paikantamiseen, mutta yhteisöllisissä tilanteissa hajuaistilla on keskeinen rooli. Kotikissat esimerkiksi erottavat tutun ja vieraan hajun toisistaan ja tunnistavat ihmisensä tämän ominaishajun perusteella.
Hajut ja feromonit ovat kissan sosiaalisen käyttäytymisen perusta.
Hajut ja feromonit ovat kissan sosiaalisen käyttäytymisen perusta. Ne lisäävät pentujen tunnetta kotipesän turvallisuudesta. Aikuisilla ne vähentävät stressiä ja auttavat hahmottamaan reviirien rajoja.
Kissoja on pidetty reviiritietoisina, koska he merkitsevät hajullaan paitsi oman alueensa, myös huonekalut, seinät ja ihmiset. Vaihtoehtoisen tulkinnan mukaan hajumerkeillä ei yritetä pitää muita loitolla, vaan niillä lisätään tunnetta oman kodin turvasta.
Reviirikysymyksestä riippumatta tiedeyhteisö on yksimielinen kissojen kyvystä muodostaa positiivisia mielleyhtymiä tuttuihin hajuihin.
Vähäeleisyys ei ole välinpitämättömyyttä
Naukumisen lisäksi kissat kommunikoivat kanssamme ilmeillä ja kehon kielellä.
Millimetrin liikahdus korvien asennossa tai mustuaisten koon aavistuksenomainen muutos ovat selkeitä merkkejä kissan mielen liikkeistä. Kiireessä ja hälinässä ne voivat kuitenkin jäädä huomaamatta, ja silloin me helposti pidämme eleettömyyttä välinpitämättömyytenä.
Millimetrin liikahdus korvien asennossa tai mustuaisten koon aavistuksenomainen muutos ovat selkeitä merkkejä kissan mielen liikkeistä.
Kaiken käytettävissä olevan tiedon valossa kissat ovat kuitenkin aktiivisia sosiaalisia kumppaneita. He havainnoivat meitä tarkasti sekä tulkitsevat ja hyödyntävät lähettämiämme sosiaalisia signaaleja niin halutessaan. Vähäeleisyys ei olekaan välinpitämättömyyttä.
Ehkä juuri vähäeleisyys ja itsenäisyys tekevät kissoista arvoituksellisia, ja siksi niin kiehtovia.

Outi Vainio
Professori emerita
Helsingin yliopisto
