Mitä Eläinrakkaus on?

Tutkittua tietoa eläinrakkaudesta

Rakkaus on ihmisen ensimmäisiä tunteita. Kun me synnymme tähän maailmaan, me tunnemme sitä hoivaajiamme kohtaan ja kaipaamme heidän rakkauttaan. Rakkaus onkin osa meitä. Se on myös osa moraalia. Esimerkiksi filosofi Iris Murdoch on väittänyt, että moraali vaatii kykyä rakastaa.

Rakkaus ei olekaan höttöinen tunne, vaan osa kykyä arvostaa ja välittää muista. Se on elintärkeä osa paitsi moraalia, myös yhdessä elämistä ja yhteiskuntaa.

Entä sitten eläinrakkaus?

Myös moraalinen suhde eläimiin vaatii taitoa rakastaa. Siksi Eläinoikeusakatemia haluaa antaa eläinrakkaudelle kunnianpalautuksen. 

Mitä rakkaus on?

Rakkaudesta on tarjottu useita erilaisia määritelmiä. Esittelemme kaksi tieteen tapaa ymmärtää rakkautta – ja siten myös eläinrakkautta.

Platoninen eläinrakkaus

Ehkä tunnetuin rakkauden määritelmä tulee antiikin filosofi Platonilta. Hänen dialogissaan ”Pidot” kilpaillaan siitä, kuka tarjoaa parhaan puheen rakkauden luonteesta. Kilpailun voittaa Sokrates, jonka mukaan rakkaus on kykyä tunnistaa kuolemattomia ja universaaleja ideoita rakastetussa. Näitä ovat erityisesti hyvyys, totuus ja kauneus.

Kun siis tunnistan, miten toinen ihminen säteilee maallisen maailman ylittävää totuutta, hyvää ja kauneutta, rakastan häntä. Rakkaus onkin paljon enemmän kuin vaikkapa romanttinen rakkaus tai edes vanhemman rakkaus, sillä molempiin liittyy puolueellisuus ja maalliseen keskittyminen (”Minun kumppanini!”, ”minun lapseni!”). 

Vasta, kun pystymme irrottautumaan nähdystä todellisuudesta ja luomaan sillan sen ylittävään kaikkeuteen, osaamme todella rakastaa. Siksi rakkaus on jotakin kirjaimellisesti ylimaallista.

Myös eläinrakkaus voi olla platonista. Silloin se ei keskity vain omaan koiraan, kissaan tai muuhun itselle tuttuun eläimeen, vaan aivan kaikkiin niihin olentoihin, jotka välkehtivät hyvyyttä, kauneutta tai totuutta. Jos ajattelet, että vaikkapa mehiläinen tai kettu heijastelevat näitä ideoita, rakastat heitä.

Nykyajassa ”ideaalit” voivat olla myös jotain muuta kuin antiikin aikana. Niitä voivat olla esimerkiksi tietoisuus ja elämä, jolloin me rakastamme kaikkia eläviä, tietoisia olentoja – universaalisti ja puolueettomasti.

Biologinen eläinrakkaus

Viime vuosikymmeninä syntynyt biologinen rakkauskäsitys on vastakohta Platonin määritelmälle. Sen mukaan rakkaus on nimenomaan puolueellista ja kohdistuu meille läheisimpiin olentoihin. 

Biologisen rakkauskäsityksen mukaan rakkaudella on vahva biologinen perusta: sen evolutiivinen funktio on mahdollistaa yksilöiden selviytymistä. Rakkaus tunteena on siis kehittynyt meihin mahdollistamaan omaa ja geeniemme elämää. Rakkaudella on nimittäin alkuvoimaa – se edesauttaa sosiaalisten suhteiden ylläpitämistä, mikä puolestaan on selviytymiselle tärkeää.

Kun emo kokee rakkautta jälkeläistään kohtaan, hän haluaa pysyä tämän lähellä ja hoivata tätä. Kun poikanen rakastaa emoaan, hän ei lähde harhailemaan tämä luota pois. Kun ihminen rakastaa ystäväänsä, molemmat haluavat auttaa toisiaan. Tämä kaikki mahdollistaa yksilöiden ja geenien jatkuvuutta.

Biologisesti rakkautta lähestyvät käyttävät mielellään sanaa ”kiintymys” ja muistuttavat, että se liittyy mielihyväkeskusten aktivoitumiseen. Kun me olemme kiintymystemme kohteiden lähellä, tapahtuu aivoisamme esimerkiksi oksitosiinipurkauksia, mikä puolestaan johtaa mielihyvään ja onnellisuuteen. Biologinen rakkaus mahdollistaa siten paitsi elämää, myös onnellisuutta.

Me voimme kokea myös biologista eläinrakkautta. Monet ihmiset kiintyvät tutkitusti lemmikkieläimiin ja tuo kiintymys voi olla hyvin lujaa. Siihen liittyy myös aivojen mielihyväkeskusten aktivointumista. Vaikkapa oman koiran läheisyys tuottaa siis ihmisille oksitosiinipurkauksia, mielihyvää ja onnellisuutta. 

Tutkitusti kiintymys eläimeen parantaa myös fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Se esimerkiksi alentaa verenpainetta ja tasaa tunne-elämää. Siten se turvaa paitsi onnea, myös elossasäilymistä.

Biologinen eläinrakkaus onkin ihmisten elämälle erinomainen juttu! Myös se mahdollistaa elämän ja geenien jatkuvuutta sekä onnellisuutta.

Rakkauden moninaisuus

Rakkaus on laaja tunne, jota on vaikea niputtaa yhden määritelmän alle. Näiden kahden lisäksi onkin olemassa vielä useita muita määritelmiä. Eläinoikeusakatemia suosittaa sitä, että rakkautta lähestytään eri näkökulmista. 

On tärkeää kokea universaalia rakkautta – oli se sitten kaikkia ihmisiä, kaikkia muita eläimiä, tai luontoa kohtaan. Universaali eläinrakkaus mahdollistaa sitä, että voimme rakastaa kaikkia tuotannossa käytettyjä eläimiä, jokaista karhua ja kutakin mehiläistä. Se laajentaa rakkauden koskemaan lopulta koko elollista, tietoista eläinkuntaa.

Silloin rakkaus ei ole niinkään yksittäinen tunne vaan asenne, jonka omaksumme muita elollisia kohtaan.

On kuitenkin tärkeä myös arvostaa kiintymystä ja sitä, että henkilökohtaisesti koettu rakkaus on usein vahvinta niiden eläinten kohdalla, jotka tunnemme. Siksi rakkaus omaan koiraan, kissaan tai vaikkapa lähimetsän lintuun voi voimaltaan välillä ylittää rakkauden, jota koemme kaukaisempia eläimiä kohtaan.

Nämä kaksi eivät kuitenkaan poissulje toisiaan. Päinvastoin molempia tarvitaan, jotta moraalinen suhteemme toisenlajisiin eläimiin voi kehittyä.

On helppoa rakastaa itselle lähteistä eläintä, joka tuottaa onnen läikähdyksiä. On vaikeampaa rakastaa etäisiä ja tuntemattomia eläimiä — ja erityisen haastavaa on ulottaa rakkaus olentoihin, jotka aiheuttavat onnen sijaan hetkellistä harmia. Silti myös etäiset, tuntemattomat tai toisinaan harmia aiheuttavat eläimet ovat aivan yhtä lailla rakkauden arvoisia.

Koiran ohella myös sika, susi, ahven, kyy ja mehiläinen ovat siis rakastettavia. Itse asiassa, jos vain oppisimme rakastamaan kaikkia tietoisia eläimiä, kukoistaisi planeettamme elämä aivan uudella tavalla.

Eläinrakkauden eri muodot nimittäin tukevat sitä, että opimme kirjaimellisesti välittämään eläimistä ja kantamaan vastuuta heidän kohtelustaan. Mikä voisi olla tärkeämpi tunne suhteessa eläimiin ja elämään? 

Tule siis mukaan antamaan kunnianpalautus eläinrakkaudelle!

LÄHTEET

Aaltola, E. (2023). Egoistic love of the nonhuman world? Biology and the love paradox. Ethics, Policy & Environment, 26(1), 86-105.

Aaltola, E. (2022). Platonic Love of Nonhuman Nature and Animals in advance. The Harvard Review of Philosophy, 29. 10.5840/harvardreview20228444.

Bartels, A. & Zeki, S. (2004) The neural correlates of maternal and romantic love. NeuroImage, 21:1155-1166.

Beetz, A. et al. (2012). Psychosocial and psychophysiological effects of human-animal interactions: the possible role of oxytocin. Frontiers in psychology, 3, 234.

Blumenthal, S. A., & Young, L. J. (2023). The neurobiology of love and pair bonding from human and animal perspectives. Biology, 12(6), 844.

Feldman, R. (2012). ”Oxytocin and social affiliation in humans.” Hormones and Behavior 61(3): 380-91.

Murdoch, I. (2003). Metaphysics as a Guide to Morals. London: Vintage.

Nagasawa, M. et al. (2009). “Attachment between Humans and Dogs.” Japanese Psychological Research 51 (3): 209–21.

Platon: Pidot. (1999). Teokset III, suom. Marianna Tyni. Otava.

NELJÄ TIEDENOSTOA RAKKAUDESTA

1. Biofilia = rakkaus eläviä olentoja kohtaan

Oletko kuullut biofiliasta eli elämärakkaudesta? Biofilia viittaa ihmisissä sisäsyntyiseen tarpeeseen olla toisenlajisten olentojen läheisyydessä. Me ihmiset emme kaipaa ainoastaan muita ihmisiä, vaan myös muita lajeja. 

Biologi O.E. Wilson on selittänyt tätä kaipausta sillä, että ihminen on lajina syntynyt ja kasvanut muiden lajien keskellä. Siksi me edelleen etsimme yhteyttä luontoon ja eläinkuntaan – ja koemme kiintymystä, mielihyvää ja rakkautta myös toisenlajisia olentoja kohtaan.

Elämärakkaus avaa eläinrakkauden yhtä ulottuvuutta: biologista tarvetta olla muiden eläinten läheisyydessä. 

Lähde:
– Wilson, E. O. (1986). Biophilia. Harvard university press.

Tutkimus osoittaa:

2. Ihmisen ja koiran välinen katse aktivoi molemmissa “rakkauden kemikaalin”

Koirien ja ihmisten välinen rakkaus on tieteellisesti todennettavissa. Tutkimus osoittaa, että koirien katsoessa omia ihmisiään, jälkimmäisten aivoissa erittyy “rakkauskemikaaliksi” nimettyä oksitosiinia. Sama tapahtuu myös toisin päin: ihmisen katsoessa omaa koiraansa, alkavat koiran aivot kuhista oksitosiinista.

Katse koiran ja ihmisen välillä lujittaakin lajirajat ylittävää rakkautta. 

Oksitosiini mahdollistaa mielihyvän, syvän kiintymyksen ja jopa euforian kokemuksia. Kun koira riemuitsee ihmisensä jälleennäkemisestä ja ihminen puolestaan kokee onnea koiransa läheisyydestä, vie oksitosiini molempia rakkauden pilviin.

Lähde:
– Nagasawa, M., et al. (2015). Oxytocin-gaze positive loop and the coevolution of human-dog bonds. Science, 348(6232), 333-336.

Tutkittua asiaa:

3. Eläinrakkaus edistää ihmisten hyvinvointia

Tutkimus osoittaa, että erityisesti seuraeläinten läheisyys on hyödyllistä ihmisille. Sen on todettu edistävän fyysistä hyvinvointia esimerkiksi alentamalla stressitasoja, mikä puolestaan alentaa verenpainetta ja tukee sydämen terveyttä sekä immuunijärjestelmän toimintaa. 

Lisäksi onnellinen suhde toisenlajiseen eläimeen on hyväksi psyykkiselle hyvinvoinnille. Se vähentää pelkotiloja ja ahdistuneisuutta, vähentää aggressioita ja edistää empatiataitoja.

Jotkut tutkijat selittävät eläinsuhteen hyötyjä oksitosiinilla. Kun kiinnymme eläimeen ja luomme tähän positiivisen suhteen, alkaa aivoissamme erittyä oksitosiinia eli “rakkauskemikaalia”. Se taas tukee hyvinvointia monella eri tavalla.

Lopulta eläinsuhteen hyödyllisyyttä selittääkin eläinrakkaus. Eläinrakkaus tekee elämästä onnellisempaa ja terveempää!

Oleellista ei siten ole laji vaan se, miten eläimiä lähestymme – arvostaen vai välineellistäen. Jos lähestyisimme vaikkapa sikoja tai kanoja seuraeläiminä, joilla on omanlaisensa näkökulma ja itseisarvoa, myös heidän läheisyytensä tukisi ihmisten omaa kukoistusta. Vastaavasti tehotuotantotilalla oleilu ei tue hyvinvointia, koska arvostava suhde eläimeen jää puuttumaan.

Lähteet:
– Beetz, A., Uvnäs-Moberg, K., Julius, H., & Kotrschal, K. (2012). Psychosocial and psychophysiological effects of human-animal interactions: the possible role of oxytocin. Frontiers in psychology, 3, 234.
– Friedmann E, Son H. (2009). The human-companion animal bond: how humans benefit. Vet Clin North Am Small Anim Pract. 39(2):293-326. 

4. Eläinrakkaus mahdollistaa moraalia

Useat filosofit ovat väittäneet, että eläinrakkaus mahdollistaa moraalista suhdetta muihin lajeihin. Juuri eläinrakkauden kautta me voimme havahtua tunnistamaan toisenlajisten eläinten arvon kokemuksellisella tasolla.

Tämä taas nostaa eläinten yhteiskunnallista asemaa: pelkästä “ruoasta” tuleekin itsessään arvokas yksilö. Samalla eläinrakkaus edistää eläinten parempaa kohtelua. Sen kautta voimme ajatella asioita toisin ja tuhoamisen sijaan tukea muiden olentojen elämää.

Filosofinen tutkimus kannustaakin meitä eläinrakkauteen!

Lähteet:
– Aaltola, E. (2019). Love and animals: Simone Weil, Iris Murdoch and attention as love. Teoksessa The Routledge handbook of love in philosophy. London: Routledge.
– Gheaus, A. (2012). The role of love in animal ethics. Hypatia, 27(3), 583-600.
– Milligan, T. (2017). Love and animals. The Oxford Handbook of Philosophy of Love. Oxford: Oxford University Press.

PODCAST RAKKAUDESTA

Eläinrakkauden filosofiasta:

Platon ja maailman kauneus

Mitä rakkaus on? Entä mitä tarkoittaa muiden eläinten ja luonnon rakastaminen? Mitä ylipäätään on ”platonilainen rakkaus”?

Filosofi Elisa Aaltola avaa, miten Platonin käsitys rakkaudesta voi auttaa meitä ymmärtämään muiden lajien arvon. Vaikka tämä länsimaisen filosofian klassikko ei puhunut eläimistä, hänen rakkausmääritelmänsä voi johtaa aivan uudenlaiseen maailma- ja eläinsuhteeseen. Pois luolasta ja kohti valoa!